maanantai 4. marraskuuta 2013

Luokse kutsuttu onnellisuus

Olen ollut viime aikoina todella ahdistunut ja hämmentynyt omista tunteistani. Yleensä suhtaudun elämään positiivisesti ja jaksan nähdä hyviä asioita myös synkkinä ja syksyisinä päivinä. Nyt on kuitenkin ollut toisin, ainakin hetkittäin. Pelot ovat riivanneet ja olen lähinnä säikkynyt jokaista uutta ja ahdistavaa ajatusta. Olen miettinyt, olenko tulossa hulluksi, vai mistä tässä oikein on kysymys. Miksi tuntuu tältä?

Sitten luin yhdestä kirjasta erään lauseen. Eikä se ollut sen kummempi kuin että ahdistavat ja pelottavat ajatukset kuuluvat -ikävä kyllä- jokaisen ihmisen elämään. Jokaisella ihmisellä tulee kausia, jolloin valoa ei meinaa näkyä tunnelin päästä ja murehtiminen tuntuu loputtomalta. Tämän ajatuksen jälkeen taakka tuntui hellittävän harteilta. En enää tuntenut oloani epänormaaliksi enkä ajatellut ahdistavien ajatusten johtavan  katastrofiin. Kunhan kiusaavat. Hyväksyin tunteeni ja aloin tutkiskella niitä sen sijaan, että olisin säikähtänyt ja ahdistunut lisää.

Toki tämä ei aina onnistu. Kyllä vieläkin tulee hetkiä, jolloin unohdan nähdä tunteeni ja ajatukseni oman mieleni tuotoksina ja otan ne sen sijaan todesta. Jos ajattelen tulevani varmasti kohta hulluksi, olen hetken varma että niin varmasti kohta tapahtuu. Varma ja varma. Mutta samaisessa kirjassa sanottiin myös, että ajatusten kanssa työskentely vaatii aikaa, eikä kukaan ole siinä mestari vaikka olisi tempun tajunnutkin. Aion jatkaa harjoituksia.  


sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Sunnuntain autuus

En ole kovin uskonnollinen ihminen. En lue Raamattua, ja jos lukisin, en lukisi sitä ehkä sillä tavalla kuin kuuluisi. Silti siellä on ainakin yksi sellainen ohje, jonka olen vasta ihan viime vuoden aikana ottanut käyttööni ja jonka puolesta olen valmis liputtamaan kaikille kansoille. Nimittäin "Pyhitä lepopäiväsi".

Viime syksynä olin jotenkin todella stressaantunut, gradu aiheutti päänvaivaa (ja tekee sitä yhä edelleen), samoin kaikki vaihtoon liittyvät järjestelyt, samoin viimeiset yksittäiset kasvatustieteen kurssit ja muuttohässäkkä. Murehdin iltaisin ennen nukkumaanmenoa mitä kaikkea kaikkea pitää vielä tehdä ja kirjoitin loputtomia to do -listoja. Silloin tuntui siltä, että en yksinkertaisesti ehdi koskaan tehdä mitään mukavaa. Kunnes päätin, että: "tästä hetkestä eteenpäin pyhitän sunnuntait vain mukaville asioille".

Päätös auttoi, todella auttoi. Jaksoin paljon helpommin tehdä kaikkia ikäviäkin opiskelujuttuja, kun tiesin, että ainakin yhtenä päivänä viikossa voin vain kuunnella musiikkia, katsella televisiota ja pelailla facebook -pelejä. Ja mikä tärkeintä, sain tehdä sen hyvällä omallatunnolla. Olen tänä syksynä koettanut parhaani mukaan pitää yhä edelleen kiinni tästä ohjenuorasta. Toki opintojen lisääntyminen on vaikuttanut siihen, että jotkin jutut on yksinkertaisesti ollut pakko jättää sunnuntaille, mutta ainakin olen pystynyt jättämään kaikki ikävät ja paljon päänvaivaa vaativat asiat (kuten gradun ja pitkät esseet) tämän hyvän mielen päivän ulkopuolelle. On ihanan vapauttavaa, kun joka päivä ei aamulla tarvitse ensimmäisenä miettiä, mitä sitä tänään pitkään saada aikaiseksi.

No, tänään on jälleen sunnuntai. Bon Iver on mitä parhainta sunnuntaimusiikkia ja Samuli Putro myös. En voi käsittää, miten se "Tavalliset hautajaiset" levy onkin niin hyvä. Tuntuu etten kyllästy siihen millään, vaikka yleensä kyllästyn melko pian, jos kuuntelen jotain levyä tosi usein. Ja nyt kun meillä on koulussa lyriikkaan liittyviä juttuja, voin kyllä sanoa, että Putro on yksi mun ehdoton suosikki suomalaisen rock-lyriikan saralla.

"Anteeksi en aio pyytää, uskon teihin joista laulan.
Tunnen mielen syvänteet, ja huippuvuorten lakipisteet.
Mä tunnen suurta ylpeyttä, pyyteettömästä hyvyydestä.
Itsekkyys on polttopullo, kuivat seinät leimahtavat.

Rakkaudesta ihmiseen, sen heikkouksiin ja pyrkimyksiin."

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Ajatuksia auringonlaskussa

Uusi alku on tuntunut oudolta.Yhtäkkiä ympärillä pyörii kummia naamoja, jotka eivät ota mitään kontaktia. No, eipä silti että itsekään olisin siinä asiassa ollut kovin aktiivinen. Kynnys nousee suureksi siinä vaiheessa, kun löytää itsensä väärältä tunnilta ja heti aluksi opettaja kysyy "Minä vuonna aloitit opinnot?" Kuulen pientä naurua, kun vastaan hetken empimisen jälkeen, että no 2008. Ja sitten tosiaan tajuan olevani aivan väärässä paikassa ja tehneen tunnustukseni aivan turhaan.

Mutta en minä aiemmin ajatellut kuuden vuoden opintoja mitenkään isona tai outona asiana. Nyt se vasta konkretisoituu, fuksien ja muiden "Joo, oon opiskellu jo monta vuotta, kohta alotan kandia" -tyyppien keskellä.

DSCN3495

Toisaalta, olen kuitenkin itsekin kuin fuksi. Uusi koulu ja täysin uusi ala. Ensimmäisenä päivänä, alle viikko sitten, en vielä edes tiennyt mitä fennistiikan peruskurssi sisältää ja nyt tiedän. Kasvatustieteen puolella tällaista ei koskaan tapahtunut. Aina tiesin, mitä oli tulossa.

DSCN3513

Jotenkin sitten aloin antaa itselleni anteeksi. Totesin, että ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni olen siinä tilanteessa, että ei oikeasti pidä alkaa "uran" suhteen liikaa ajatella, mitä muut ajattelevat. Eikä varsinkaan tehdä pitkäksi venähtäneistä opinnoista itse itselleen ongelmaa.

DSCN3517

Eilen poljin kirjastoon ja lainasin sieltä pinon suomalaisen kirjallisuuden klassikoita ja tunsin niin olevani oikealla alalla. Kuinka moni muu voi opiskella samalla kertaa kahta unelma-alaansa?

DSCN3521

Ja sitten vielä kun oppisin kirjoittamaan kuin Juha Itkonen tai Riikka Pulkkinen... No, se ehkä vaatii jotain sellaista, jota minulla ei ainakaan vielä ole. Kokemusta. Ja harjoittelua, jonka suhteen olen aivan liian laiska.

DSCN3524

DSCN3536

Parin viikon jälkeen uskon suhtautuvani jo huomattavasti rennommin tähän kaikkeen. Osaan olla aidosti onnellinen siitä, että saan opiskella vielä pari vuotta lisää ja oppia asioita, jotka minua kiinnostavat.

DSCN3539

Eikä tässä kaupungissa nyt ainakaan ole valittamista. Kaikki tuntuu jotenkin kauniilta ja luontoa ympärillä riittää. Ei tarvitse enää arpoa lenkille lähtiessä kahden vaihtoehdon väliltä. Vaihtoehtoja on liiankin monia.

DSCN3545

perjantai 6. syyskuuta 2013

Kesäillalta

Vaikka syksykin on mukava vuodenaika, en voi silti olla haikein mielin muistelematta niitä lämpimiä kesäiltoja, jolloin ulkona on lämmin pitkään pitkään, eikä millään malttanut mennä sisälle. Eräänä tällaisena iltana keksin jopa hyödyntää kaiken kauneutta valokuvauksen muodossa ja patistelin Merrin itselleni kuvausmalliksi.No, eipä sitä juuri tarvinnut patistella, lähinnä piti välillä muistaa antaa herkkuja, kun niin kiltisti jaksoi olla paikoillaan.

Mutta siis puitteet oli tässä
DSCN3420

Malli tässä
DSCN3414

Ja ultimaattisen taiteelliset otokset tässä.
DSCN3408

DSCN3430

DSCN3426

Ja tässä vielä tämän hetken ehdottomasti uusin ja suosikein tuttavuus, vähän niin kuin soundtrackiksi kuvien taustalle. (Tai no, uusi ja uusi, levy näyttäis olevan julkaistu 2010, mutta minä löysin vasta nyt...)

perjantai 23. elokuuta 2013

Avautumisraita

Viime vuoden joulukuussa muutin tavarani Savonlinnasta isän luokse. Vietin kuitenkin joulua äidin luona, jonka jälkeen asuin puoli vuotta Englannissa. Sitten tulin takaisin, purin rinkkani ja koetin järjestellä tavaroita mahdollisimman loogisesti sen mitä nyt pystyin. Viikko menikin ihan hyvin. Sitten lähdettiin Rantasalmelle, Lahteen ja mökille. Mökiltä palasin viikko sitten takaisin isän luokse.

Voitteko uskoa, että en malta odottaa sitä, että pääsen muuttamaan omaan pikku koirankoppiini Joensuuhun ja saan edes jotakuinkin kaikki jutut omille paikoilleen??

Tämän koettelemuksen jälkeen en jaksa enää ihannoida niitä ihmisiä, jotka silmät kirkkaina väittävät, että heidän koko omaisuutensa mahtuu yhteen rinkkaan tai kuunnella heitä, jotka sellaisesta unelmoivat. Tämän vuoden kokemukset ovat opettaneet minulle, että tarvitsen ja kaipaan materiaa ympärilleni. Arkeen sisältyy yllättävän paljon pieniä asioita, joita tarvitsee ja joiden tarpeellisuutta harvoin tulee ajatelleeksi siinä "kaikki yhdessä rinkassa" fantasioinnissa.

Olen esimerkiksi huomannut, että omassa arjessani nautin siitä, että

- kun pesen hampaita, hammasharjan vieressä on myös hammaslankaa
- kun menen nukkumaan, sängyn vieressä on käsi-, kasvo- ja huulirasvat
- kun herään, tiedän mistä löydän puhtaat alushousut ja sukat
- ja että illalla tiedän, minne laitan likaiset
- jos päätä särkee,  tiedän mistä löytää Buranaa
- kun lähden lenkille, voin laittaa jalkaan lenkkarit ja kun lähden kaupungille voin laittaa tennarit
- kun lähden lenkille minulla on eri takki kuin kaupungilla
- minulla on rinkan lisäksi pienempi ja siistimpi laukku
- kun kännykkää pitää ladata, tiedän missä on laturi
- kun mp3 soitinta pitää ladata, tiedän missä on laturi
- mennessäni uimaan tiedän missä on uikkarit
- karvojen kasvaessa tiedän missä on sheiveri
- omistan shampoon lisäksi myös hoitoaineen
- saan aamulla valita useammista vaatevaihtoehdoista
- voin kuunnella halutessani radiota tai lukea kirjaa
- voin lakata kynnet
- tiedän missä on hiuslakka, hiustenkuivaaja ja mielellään myös hiuspuuteri
- tiedän, missä meikkini ovat
- tiedän, missä on deodorantti
- tiedän, missä on verkkopankkitunnukset
- tiedän, missä on kynä ja paperia
- tiedän missä on muistitikku, jossa on graduni
- tiedän missä on aurinkolasit
- tiedän missä on piilolinssit

jne.

Englantiin lähtiessän jouduin käymään tämän koko ajatuskuvion läpi, että osasin pakata niiden vaatteiden lisäksi edes suurimmaksi osaksi kaiken oleellisen mukaan. Siellä elämä olikin suhteellisen helppoa, koska kaikki ehti löytää paikkansa ja tiesin, mistä mitäkin etsiä. Mutta tämä kesä on ollut paljon kinkkisempi. Kaikki on mahtunut pieneen rinkkaan juu, mutta aika monesta tuonkin listan asiasta olen joutunut tinkimään. Tai lainaamaan vanhemmilta. Ja kesä on sentään ollut aika helppoa aikaa, kun ei ole tuosta vaatetuksesta niin tarvinnut stressata.

Ja tosiaan, en ole löytänyt omaa henkistynyttä itseäni kaikella tavarasta luopumisella vaan sen sijaan minusta on tullut stressaantunut ja ärsyyntynyt, kun yritän pitää palapeliä päässäni kasassa, etten kohta jo hukkaa itseänikin.

torstai 11. heinäkuuta 2013

Funky at heart

Eipä hullumpaa tämä elo. Tulin Kainuuseen maanantaina ja nyt olen jo pursottanut munkihilloja paidalleni Pietari Brahen patsaan takana, maistellut laiturilla uutta siideriä, valvonut yöllä neljään, nauranut neljän vuoden teini-ihastukselle, keinunut ja jättänyt henkisiä hyvästejä vanhalle minälle, joka luuli aina itse olevansa ongelmien ydin. 

Lisäksi tänään lähdettiin kaverin kanssa Hesburgerista jatkoille keskustaan ja huomattiin, että torillahan on alkamassa joku tapahtuma. Istutiin sitten penkeille melkein eturiviin paistattamaan päivää ja kuinka ollakaan, tapahtuma oli moottoripyöräilevien helluntaseurakuntalaisten pitämä puhe- ja laulutilaisuus.  Jatkojen jatkoille lähdettiin joenrantaan syömään jäätelöä ja siellä oli sitten vähän eri meiningit, kun kolme juoppua jorisi ja pissaili puunjuurella.

Manchesterin jälkeen Kajaanin mainstreet eli Kauppakatu näytti muuten aivan tyhjältä, mutta olihan siihen syykin, katu oli nimittäin suljettu autoilta! Mitä luksusta :) Eikä ikinä mahdollista missään isoissa kaupungeissa.  Ihanat pikkukaupungit, sittenkin.

Ja ihana Studio Killers


perjantai 5. heinäkuuta 2013

Kesä jota kaipasin

Kaikki on tuntunut jollain tavoin täydelliseltä. Suomen kesä näyttää, tuoksuu ja maistuu paratiisilta. On lämmintä, vehreää, ja järviä joissa uida pahimpien helteiden aikana. Mökillä en ole kaivannut sen suurempaa tekemistä, en ihmisiä, en autoja, en mitään. Onni on muodostunut siitä, että saa olla ulkona, herätä aitasta, mennä keskellä yötä auringonpaisteessa vessaan ja nukahtaa lokkien kirkunaan lähiluodolla. Ai niin, ja mennä saunaan ja saunasta uimaan. Ja vaikka tämä kyseinen mökki ei ollutkaan oma, enkä juuri sinne ehkä palaa ikinä, tiedän kesän tuoksuvan joka vuosi aivan yhtä ihanalta muuallakin. Nyt ei tarvitse enää joka hetki elää ajatellen "nauti nyt tästäkin kun tuskin enää toista tilaisuutta ikinä saat", kuten vaihdon aikana usein huomasin tekeväni.  

DSC_1296

DSC_1294

DSC_1283

DSC_1253

DSC_1242

DSC_1241

DSC_1303

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Juhannus kaukomailla

Jos olisin tiennyt, että meidän viimeinen päivä yliopistolla on jo tämän viikon tiistaina, olisin ilman muuta varannut lentolipun jo torstaiksi, jolloin olisin ehtinyt juhannuksen viettoon Suomeen. Nyt ostin lentolipun kuitenkin vasta sunnuntaiksi siinä uskossa, että meillä on jotain vielä perjantainakin.

Mutta toisaalta en valita. Saan pari lisäpäivää Manchester-fiilistelyyn ja ehdin vielä eilen tavata paria tyttöä, joihin täällä tutustuin. Ja sitäpaitsi, olen ostanut juhannuskarkkini ja kuuntelen jokavuotista juhannusmusiikkiani, joten ei tämä nyt niin paljoa lopulta edes eroa Suomessa viettämistäni juhannuksista. Toki se tärkein, tai tärkeimmät, eli mökki ja järvi, puuttuvat.

Mutta näissä fiiliksissä tänä vuonna, osaanpahan arvostaa tätäkin juhlaa ja yötöntä yötä ensi vuonna taas sitäkin enemmän.

M1 097

DSCN2907

DSCN2473

Ai niin, ja ne juhannusbiisit ois tässä



keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Chester

Olen reissannut vaihtoni aikana verrattain monissa paikoissa, koska täällä varsinkin bussilla matkustaminen on huomattavasti halvempaa kuin Suomessa. Viimeiseksi matkakohteekseni valikoitui Chester, koska olin kuullut sen olevan kaunis ja vanha kaupunki, josta kuulema varmasti pitäisin. Lisäksi Chester oli vain puolentoistatunnin bussimatkan päässä, joten sekään ei tuottanut tuskaa.

Ja olihan se aivan ihana paikka.
DSCN3316

Keskusta-alueen talot oli vanhoja ja englantilaisen näköisiä. Pidän noista puu "koristuksista", joita todella monissa, erityisesti valkopohjaisissa taloissa on. Ja siis viisaampi valistakoon, onko niillä jokin muukin kuin koristus funktio??
DSCN3271

Tällaiselle katutaiteilijalle lahjoittaa ilomielin ylimääräisiä hiluja taskunpohjalta.
DSCN3326

DSCN3304

DSCN3289

Chesteriä, aivan kuin Yorkiakin kiersi muuri, jonka tarvoin ympäri. Maisemat eivät olleet aivan niin upeat kuin Yorkissa, mutta tulipahan käveltyä
DSCN3269

Lisää keskustaa
DSCN3251

DSCN3250

DSCN3245


Loppupäivästä kyllä huomasi, että jonkinlainen yleinen matkaväsymys painaa jo, koska keskustan päälisin puolin nähtyäni aloin jo vilkuilla kelloa, että "no joko se bussi kohta lähtee kotia.... Jaa, no kolmen tunnin päästä..." Ei enää ole sellaista puhtia seikkailla kuin oli silloin vaihdon alussa. Joten ihan hyvä vaan, että loppuu aika ja rahat ja kotimaa kutsuu.

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Hyvät ja huonot uutiset

Viikon päästä tähän aikaan olen kotona. Se on ehdottomasti hyvä uutinen. Kuusi kuukautta isossa kaupungissa ja olen alkanut ikävöidä oikeastaan kaikkea kotoista; perhettä, mökkeilyä, suomen kavereita, Merriä, saunaa, luontoa, järviä, hiekkateitä -ja tänään jopa kun näin jotain hyttysmyrkkymainoksia, aloin ikävöidä myös hyttysten ininää. 

Kuluneet viikot ovat kaikesta ikävöinnistä huolimatta olleet aika mukavia. Äiti ja Riina olivat kyläilemässä, vietin pari päivää festreilla (toinen päivä kului lähinnä litistyneenä erilaissa jonoissa, mutta se toinen oli jo ihan kiva ja Rita Ora ja Example ehdottomasti kaikkien jonojen arvoisia), kävin katsomassa musikaalia ja tein visiitin Chesteriin.  Lisäksi perjantaina oli erään espanjalaisen ystäväni ja tämän kämppiksen yhteissynttärit. Oli todella mukavaa, vaikka välillä tulikin sellainen olo kuin olisi katsonut Serranon perhettä ilman tekstityksiä, kun espanjalaiset äityivät hölöttämään keskenään. (Rakastan sitä, kun he aina joskus sanovat "si, si, but now in english" ja jatkavat puhumista espanjaksi. Si si)

Chesteristä koetan saada kuvamateriaalia vielä tällä viikolla tännekin, se oli meinaan todella todella mukava pieni ja vanha kaupunki. Musikaalista mulla ei ole mitään kuvia, mutta sen verran voin sanoa, että oli kirjaimellisesti päätähuimaava kokemus. Mun paikka oli ihan katonrajassa ja katsomo nousi lähes pystysuoraan sieltä alhaalta (siltä se ainaki tuntu), että oikeesti vielä illalla sängyssä oli sellanen tunne, että "apua mä tipun". No mut kyllä sieltä lavalle näki ihan hyvin, vaikka ei nyt tietenkään mitään ilmeitä tai sellasia.

Nää kuvat on mun ja äidin ja Riinan Lyme Park reissulta. Ihanat nummet, ihana maaseutu.

DSCN3215

DSCN3210

DSCN3193

DSCN3182

DSCN3167

Ja niin, entäs ne huonot uutiset? No vaikka se että katoin tänään kaikki Hyvät ja Huonot uutiset -jaksot loppuun ja se, että oikeesti täältä pitää kohta lähtee pois. Ja se, että Yle X:n soittolista näyttää koostuvan lähinnä suomiräpistä.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Let me take you down, cause I'm going to Strawberry fields

Manchesterin ja Liverpoolin välinen matka bussilla kestää noin tunnin, mutta silti sain aikaiseksi mennä sinne vasta nyt, kun vaihto alkaa olla lopuillaan. Oletin jotenkin, että kaupunki olisi ruma ja täynnä vanhoja teollisuusrakennuksia. Mutta no, löysin Helsingin. Tai ainakin jotkut rakennukset muistuttivat minua Helsingistä. Tykästyin Liverpooliin todella paljon paljon enemmän kuin olin olettanut. 

DSCN2950

DSCN2947

DSCN2944

Ja niin, se oli meren rannalla <3
DSCN2960

Aavetalo. Minua jaksaa hämmentää se, että keskellä kaupunkia, yleisesti kauniiden ja siistien talojen rinnalla, on yhtäkkiä tällaisia röntsähtäneitä, ikkunattomia aavetaloja. 
DSCN3073

Ja kukapa menisi Liverpooliin ajattelematta The Beatlesia. Päivän pääkohde oli vierailla The Beatles Story museossa, jossa yhtyeen tarina oli kuvattu hyvin vaikuttavalla tavalla. Museon huoneet oli sisustettu muistuttamaan aina tilanteeseen sopivaa ympäristöä, esimerkiksi Cavern clubia, sanomalehtitaloa, levykauppaa ja sukellusvenettä. Beatles Storyn seuraaminen oli helppoa, koska jokainen vierailija sai oman äänilaitteen kuulokkeineen, josta sitten piti painaa nappia ja selkeästi ääntävä nainen selosti miten mikäkin juttu liittyi Beatlesiin ja miten bändin ura eteni. Vaikka nainen puhui selkeästi, oma keskittymiseni herpaantui useampaan kertaan ja ehyen kokonaiskuvan rakentaminen jäi ehkä vähän puolitiehen. Toisaalta, kun luin jälkeenpäin juttua suomeksi Wikipediasta, tajusin kuitenkin ymmärtäneeni pääpiirteet kohtalaisen hyvin.

DSCN2996

DSCN2971

John Lennonin rillit
DSCN2978

Mutta mutta. Jopa museota enemmän odotin Magical Mystery Touria. Noin 16 puntaa maksaneella lipulla pääsi bussiin, joka kierrätti 'beatlespyhiinvaeltajat' kaikille oleellisille paikoille Liverpoolissa. Tämän kierroksen opas oli todella asiantunteva, mutta papatti sellaista kyytiä, että aika paljon livahti ohi korvien.... Mutta kyllä nyt suurimman osan kohteista kuitenki tajusin. 

Tässä Ringo Starrin synnyinkotikatu. Yhtään en tajunnut mikä ovi se noista muka olisi ollut.
DSCN2999

Penny Lanella käyminen tuntui jotenkin tosi suurelta jutulta. Vaikka en varmaan puoliakaan tajunnut, mitä paikkoja opas tuolta alueelta mainitsi (se selosti samaan aikaan paikkoja, joita mainitaan siinä biisissä ja sit niitä paikkoja, jotka liittyi oikeisiin beatleihin. Esim John Lennonin synnyinkoti oli vissiin tuossa huudeilla ja alakoulu, mutta arvatkaapa tajusinko missä...) niin se oli silti taianomainen hetki. Ja se katu oli ihana, just sellainen kiva lähiökatu, jonne voi kuvitella ihmisten kaipaavan.
DSCN3004

"There beneath the blue suburban skies"
DSCN3001


Tämän sentään tajusin; biisissä mainittu barber

"Penny Lane there is a barber showing photographs
Of every head he's had the pleasure to have known"
DSCN3012

Toinen paikka, joka liittyi lyriikoihin oli tietysti Strawberry field. Se on siis oikeasti pelastusarmeijan lastenkodin nimi. Johnilla oli lapsena tapana käydä leikkimässä tuolla puutarhassa.
DSCN3037

Tässä John Lennonin koti vuosina 1945-1963
DSCN3042

Kierros päättyi The Cavern clubille.
DSCN3061