lauantai 5. maaliskuuta 2011

Kuuluuko, kuuntelen

Mistä tietää, että ei ole ollut kovin kiireinen? Itse tiedän sen ainakin siitä, että lukemiini blogeihin ei ole ilmestynyt viittä uutta tekstiä edellisen lukemisen jäljiltä. Joinakin päivinä jopa tuntuu siltä, että bloggaajat eivät päivittele blogejaan "koskaan", koska vuorokauteen ei ole ilmestynyt mitään uutta. Paraskin minä puhumaan. Kiireettömyyden tietää myös siitä, että on aikaa viettää aikaa tärkeiden kanssa yömyöhiin lojuen sohvalla enemmän ja vähemmän päällekkäin ja vierekkäin katsoen Poliiseja ja Liian seksikkäitä mainoksia. (Kannattaa muuten suosia aitoja varaosia, jotta Volkswagen säilyy Volkswagenina :) )

Kulunut viikko on tuntunut ensimmäiseltä keväiseltä viikolta tänä vuonna. Lämpömittari on pompannut päivisin plussan puolelle ja muistakin pienistä merkeistä sen huomaa.
Kevään tekevät ne pienet sulaneet laikut asfaltilla ja juuri oikeanlainen valo iltaisin. Keväistä mieltä vauhdittaa lintujen laulun lisääntyminen, vesinorojen valuminen katonharjoilta ja se kun huomaa jäiden vähentyneen järvellä. Ja kaiken takana on tietenkin kukas muu kuin aurinko, joka saa ihmiset hymyilemään.
Itse patistelin itseni tänään puurtamaan kandin parissa lähes koko päivän, mutta muistin toki käydä ulkonakin. Nautiskelin parin tunnin yhdistetyn ulkoilu- ja kauppareissun pitkästä aikaa Abc:n suunnalle. Jos asuu kaupungissa, joka on pitkääkin pidempi, mutta lähinnä yhden kadun levyinen, ei ulkoilureiteistä juuri ole valinnan varaa. Yleensä, käytännön pakosta, liikun lähinnä kaupunkiin päin, joten vaihtelua tuo jo se, että tutusta risteyksestä kääntyykin vastakkaiseen suuntaan. Iltaohjelmana olisi sitten muutaman kaverin näkeminen paikallisessa istuskelu-baarissa, ehkä pelailua ja kuumaa kaakaota.