maanantai 29. elokuuta 2011

Edes yhdeksi päiväksi sinne käymään

Minusta tuntui, että hyvästelin kesän jo elokuun alussa ihan vain siksi, että sää muuttui niin syksyiseksi. Taivas oli harmaa ja vettä satoi. Yöt tuntuivat jäätävän kylmiltä ainakin niinä parina yönä, jotka nukuin teltassa. Tänä viikonloppuna kesä tuli sitten kuitenkin vielä takaisin. Tarvoin Riihimäen katuja pelkässä hameessa ja topissa ja hikoilin silti. Lakkasin varpaankynnet uudelleen, koska saatoin jälleen kulkea nurmella avojaloin. Ja kun yöllä piipahdin haistelemassa ulkoilmaa ja katselemassa tähtiä, siellä ei edelleenkään ollut kylmä vaan vain hiukan viileää. Aamiaista söin ulkona kuistilla, t-paidassa.

Eilen sää muuttui jälleen. Lähdimme soutelemaan joelle ja lähtiessä tuntui naurettavalta ottaa mukaan pitkähihaista paitaa. Paita tuli kuitenkin tarpeeseen, sillä ennen puoltaväliä taivas vetäytyi pilveen ja ajoittain alkoi sadella vettä. Ukkonenkin kumisi jossain kauempana. Souteluretki kaikkine bongattuine haikaroineen, kurkiauroineen ja haukkoineen oli kai jonkinlainen siirtymäriitti. Tällä kertaa olin valmis hyvästelemään kesän. Kotona oli mukavaa laittaa vanha villapaita päälle, mennä grillikatokseen tartuttamaan siihen vähän savun hajua ja maistella tuoretta haukea.

Tänä aamuna lenkillä sadepisarat kasvoilla tuntuivat jopa vapauttavilta. Ajattelin, että nyt saa ainakin hyvällä omallatunnolla istua sisällä katsomassa yleisurheilua.

perjantai 19. elokuuta 2011

Hiljaista

Illalla rauhoitun television ääreen. Kaikkialla on puhdasta, siistiä ja raikasta. Tuntuu, että kesän aikana kertyneen kuran mukana lähti pois myös ahdistus ja stressi. Olen lomalla ja saan tehdä mitä haluan. En halua tehdä mitään. Avoimesta ikkunasta lentää sisään valtava räpsä. Nimitys jonka opin radiosta isolle lukille, jolla on siivet ja joka räpsyttää pitkin seiniä ja kattoa. Heitän sitä vihkolla ja osun toisella yrittämällä. Räpsä tuntuu lähtevän vihaisena perääni ja juoksen vessaan karkuun. Sitten en löydäkään sitä enää mistään. Käyn nukkumaan ja mietin mihin eliö katosi. Nyt se jää vaivaamaan mieltäni, koska ihan milloin tahansa se saattaa taas alkaa räpsytellä ja pörrätä ympäri asuntoani.

maanantai 8. elokuuta 2011

Suopursu kukkii elokuussa

Jokin aika sitten vaihtui elokuuksi. Kuuntelin jälleen Smg:n kappaleen Tällaisena kesäyönä, jonka lyriikoissa mainitaan kuukauden vaihtuminen. Kävin rannalla kaksi kertaa uimassa, vaikka vesi oli kylmää. Yritettiin myös pelata jotakin, jota joissain piireissä kutsutaan "piitsiksi" eli rantalentopalloksi. Meidän piireissä sitä kutsutaan sosiaaliseksi pallon huitomiseksi. Tämän jälkeen käytiin vielä siskon kanssa iltakävelyllä hautausmaalla, jossa tuoksui elokuulle ja kynttilät haudoilla alkoivat päästä oikeuksiinsa. Näimme myös siilin, joka erittäin touhukkaana hölkkäsi meitä karkuun.

Mökillä satoi, mutta sateella järven pinta muuttui maalaukselliseksi. Koetimme käydä uimassa helmenharmaassa kesäsäässä, mutta vesi oli niin kylmää, että tyydyin käymään nopeasti kyykyssä ja sen jälkeen upottamaan pääni pinnan alle. Mökkitieltä löytyi myyrän pää ja kasa suolia. Sekä kuollut sammakko, jonka päällä oli eräänkin koiran mielestä mukavaa kieriä... Suolla etsiessämme lakkoja äiti huomasi yhden kukkivan suopursun. Yleensä ne kukkivat jo alkukesästä. Paluumatkalla bussissa näin naisen istuvan suuren matkalaukkukasan keskellä huoltoaseman pihalla, mutta kun bussi kaarsi hyväntahtahtoisesti hänen viereensä, hän huikkasi vain ettei nyt kiitos vain ole tulossa kyytiin. Minne lie matkalla. Bussissa oli myös radio, joka oli ja ei ollut päällä. Toisin sanoen kuski piti sitä aika isollaan, mutta musiikki pätki jatkuvasti. Se oli raivostuttavaa, koska en voinut kuunnella kunnolla omia levyjäni, mutta radion kuunteleminenkin kävi hermoille.

Palasin kotiin ja näin rakastavaisten jälleennäkemisen pimeällä kadulla. Kävin nukkumaan yksin ja heräsin aamulla kaatosateeseen. Sade alkoi tauota kuitenkin sitä mukaa kun päästiin työmaalla työnmakuun ja nyt illasta paistaa jo aurinko. Poljin kirjastoon ja lainasin työpaikalle kuunneltavaksi monta äänikirjaa viimeisten päivien viihdykkeeksi. Klassikoita suurin osa ja yksi tuntematon, jota nimitettiin kirjallisuuden Amelieksi. Päätin aloittaa Narnia-sarjan kirjasta Prinssi Kaspian.

Irkkupunkki kuulokkeissa, aurinko vastapäisen talon seinällä ja suklaa-banaani jäätelö. Sekä sisko joka muutti tänään pois kotoa. Miksi syksyn pitää tulla jo?