torstai 12. kesäkuuta 2014

Se on sitten kesä

 Sain ensimmäisen kesätyöjakson päätökseen ja lähdettiin äidin kanssa viettämään laatuaikaa mökille. Laatuaikaa sikäli, että äiti on töissä ja minä tuskailen Merrin kanssa mäkäräparvessa. Tosin Merrin kimpussa ne enimmäkseen tuntuvat olevan, ja jos koira on sisällä, kaikki on hyvin. Teen kesätöitä tänä vuonna eräällä tehtaalla aina kuusi päivää/yötä putkeen ja sitten on neljän päivän loma. Ihan kiva työaika ja sitä paitsi olen huomannut, että vuorotyö sopii minulle paremmin kuin se 7-16 tappoaika joka päivä. Inhoan liikaa niitä aamuherätyksiä :) 

 Sää on ollut melko ihanteellinen, ei liian kuuma mutta ei kylmäkään. On ollut juuri sopivan tyyntä fiilistellä laiturilla ja aurinkokin on paistanut. Eilen kaksi tukkakoskeloa laskeutui ihan lähisaaren tuntumaan, mutta heti kun ne kuulivat liikuskeluni, nokat kääntyivät kohti ulappaa. Ja tietysti juuri nyt olisi jopa ollut kamerakin hoteessa.Olen muutenkin yrittänyt harjoitella kuvien, erityisesti lähikuvien, ottamista omalla kamerallani, mutta se tuntuu aika vaikealta. Aina kohde on joko liian lähellä ja jää epätarkaksi tai sitten se on jo liian kaukana.

Töiden ohella tähän kesään kuuluu kotimaisten klassikkokirjojen lukemista. Listalle kuuluu sellaisia klassikkoja, joista olen kuullut, mutta myös sellaisia, joista en ole ikinä kuullutkaan. Juuri tänään sain loppuun Arvid Järnefeltin teoksen Isänmaa, joka kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan. Luettuani toki ymmärsin, miksi kirjaa pidetään yliopistossa klassikkolistalla; se kertoo aikakaudesta ennen sotia, jolloin Snellman ja muut aatteenmiehet alkoivat nostaa takapajuista Suomenmaata kohti sivistystä. Kirjailija on itse käsittääkseni elänyt nimenomaan tuolloin ja näin ollen tiennyt, mistä kirjoittaa. Lukiessa tuli hiukan merkillinen olo. En ole koskaan ennen ajatellut, mitä se on täällä meidän maatiloilla kansoitetussa maassa merkinnyt, että yhtäkkiä aletaankin kouluttamaan väkeä, eivätkä omat pojat enää välttämättä jatkakaan maatilan uusina isäntinä. Isänmaan luettuani tartuin Marja-Liisa Vartion Se on sitten kevät -nimiseen romaaniin. Vaikuttaa ainakin neljänkymmenen sivun perusteella todella hyvältä.