Lomaa

Nukuin tänään myöhään ja noustuani söin paljon aamupalaa. Karjalanpiirakoita, jogurttia, banaania. Lähdin pyörällä kohti keskustaan ja poikkesin matkalla ostamaan itselleni pussillisen karkkia. Tori oli täynnä ihmisiä ja ilmapalloja.Ostin pillimehua ja jatkoin matkaa. Löysin sopivan varjoisan penkin järven ääreltä ja istuin lukemaan. Luin ja söin karkkejani ja join mehua mutta jostain syystä ei tuntunut "lomalta". Ympärillä olevat ihmiset häiritsivät, kirja oli huono ja välillä aurinko paistoi liian kuumasti ja sitten tuli kylmä. Vaihdoin paikkaa ja näin lapinkoiran. Sain silittää sitä ja koti-ikävä hellitti hetkeksi. Kävelin linnaan ja nuuhkin sen kivistä tuoksua. Aurinko lämmitti nyt juuri riittävästi ja järvimaisema näytti niin kovin kauniilta. Silta avattiin ja suuri valkea laiva ajoi ohi. Kannella oli miehiä puvut päällään ja veneen kyljessä luki "tilausristeilyt".

Vaikka kirja oli huono, jatkoin sen lukemista kotona ja ehkä se vähän paranikin. Ehkä teksti alkoi muuttua luettavammaksi tai ehkä vain aloin löytää tolkkua lähes puolen sivun mittaisista lauseista. Aurinko kääntyi talon taakse vähän kerrallaan ja siirryin aina hiukan edemmäs varjon tieltä. Tunsin vihdoin etäisesti olevani lomalla ja ymmärsin, että seuraavat kolme kuukautta ovat vailla minkäänlaisia velvoitteita koulun suhteen. Ilmassa tuoksui tuomet ja jotkin muutkin kesän kukat. Nyt kuulokkeissa pauhaa Disco Ensemblen uutuus, nälkä kurnii jälleen vatsassa ja mieli hapuaa yhä enemmän kiinni siitä ihanasta loman vapauden tunteesta, joka on nyt juuri tässä ja näissä päivissä.

Välähdyksiä

Kerrostalon alaovi on hajonnut. Tajuan maanantai-aamuna vähän ennen seitsemää, etten pääse ulos. Pienen paniikin iskiessä tajuntaan mietin vaihtoehtoisia reittejä päästä pois omasta kodistani. Ensin yritän saunan kautta, mutta sielläkin on vastassa lukittu ovi. Samoin öljyhuoneen ovi on lukossa. Lopulta nostan keittiöjakkaran keittiön ikkunan eteen, työnnän pesukoneen pois edestä ja avaan ikkunan. Heitän kassini maahan ja juuri kun olen itse hyppäämässä perään, naapuri huutelee huomenet yläkerrasta ja lupaa soittaa lukonkorjaajille heti kahdeksan jälkeen. Tähän hätään se ei kuitenkaan enää auta ja hyppään kassini perään maahan. Ikkuna jää taakseni raolleen, kun poljen kiireellä työpaikalle.

Kaivan juuria viisikymmentä vuotta sitten kuolleen merikapteenin ja tämän vaimon haudalta. Heidän hautakivessään on suuren purjeveneen kuva ja samoin kuva laskevasta tai nousevasta auringosta. Kun tulee sade, hautakivi tummuu ja kuva katoaa.

Vierustoverini syö kahvitauolla avokadoa. En ole koskaan ennen nähnyt kenenkään ostavan, saati syövän niitä ihan noin vain. Avokadot ovat juuri niitä hedelmiä, joita kukaan tavallinen ihminen ei osta, ei, tavalliset ihmiset ostavat banaania tai omenaa, vaikka voisivat ihan yhtä hyvin ostaa avokadoa. Tänään vierustoverini sanoi, että saisin maistaa hänen hedelmäänsä. Sanoin "ei kiitos". Ajattelin ostaa oman avokadon ja maistaa sitä ja toivoa etten ole sille allerginen kuten kiiville.

Musta mies kävelee sisään baariin. Mies alkaa tanssia. Oikeastaan ei kukaan voi sanoa sitä tanssiksi, paremminkin musiikki ottaa vallan hänen ruumiistaan ja hän alkaa liikkua. Liike valtaa hänen jokaisen raajansa ja kaikki näyttää niin kovin helpolta. Mies on tanssija ja hän juttelee tytölle, joka myös on tanssija. Tyttö on juuri sillä ärsyttävällä tavalla itsevarma, jollainen haluaisin itsekin olla. Sellainen itsevarma, että voi tulla baariin hieman lököttävissä farkuissa ja kihara tukka pompulalla ja olla silti niin hieno ja huomiota herättävä. Heidän seurassaan on myös muita tanssijoita, joka muodostavat baariin tanssirinkejä, tiedättehän, aina joku tai jotkut menevät keskelle tanssimaan ja muut kannustavat ringissä ympärillä. Olen sitä mieltä että musta mies on heistä kaikista paras.

Tänä keväänä on jo hurjan moni suosikkini julkaissut uuden levyn. Tähän mennessä olen jo kuunnellut Vuokko Hovattaa, Olavi Uusivirtaa ja Jenni Vartiaista. Vielä odotellaan Pariisin Kevättä, Herra Ylppöä ja ihmisiä sekä Disko Ensembleä. Minulla ei kuitenkaan ole Spotifytä, joten olen levyineni lähinnä kirjaston ja hätätapauksessa kaupan armoilla.