Ja mistä löysin itseni? Asunnosta, jossa voi kuulla junan äänet samalla kun syö iltapalaa. Asunnosta, joka tulvahtaa joka ilta täyteen auringon valoa. Ja jonne ensimmäistä kertaa raijasin käytännössä kaiken omaisuuteni. Asunnosta puiston laidalla, keskustan tuntumassa, junaradan läheisyydessä.
Päivisin käyn työssä, jossa joudun toimimaan melko lailla osaamiseni äärirajoilla. Tällä hetkellä vielä hikisessä kuumuudessa ja levottomuudessa. Silti olen herännyt joka aamu hyvällä mielellä ja polkenut koululle iloisena. Olen vihdoin päässyt tekemään sitä työtä, josta pidän ja jossa haluan kehittyä. Joka päivä olen todennut, että olen taas oppinut jotain uutta. Joko itsestäni tai sitten ihan vain jostain käytännön asioista. Viimeksi eilen opin sen, että eläin tavutetaan e-läin, ei e-lä-in (en tiedä mistä tuo jälkimmäinen vaihtoehto edes putkahti mieleeni).
