tiistai 19. heinäkuuta 2011

Lomaselostusta

Vietin viikon mittaisen kesäloman, jonka aikana nautin olostani niin mökillä Kainuussa, ystävän luona Tampereella kuin iskän luona Riihimäellä. Mökillä tekemiset rajoittuivat uimiseen, nukkumiseen, koirien kanssa hömpöttelyyn ja kortin pelaamiseen. Olen niitä ihmisiä, jotka ovat pienestä pitäen viettäneet kesiä mökillä ja edelleen se on yksi ainoista paikoista, jossa pystyn kunnolla rentoutumaan ja tuntemaan kesän.

Mökiltä matkustin hyvin jännittyneissä tunnelmissa Tampereelle erään ystäväni luo. Uneton yö kynttilöin valaistussa, kylmässä leikkimökissä paksunpaksun peiton alla ei lupaillut aivan parasta alkua visiitille, mutta kyllä kaikki heräsi henkiin viimeistään Tampereen torilla viinerin ja mansikoiden voimalla. Iltaa kohti jännitys tiivistyi, sillä odotettavissa oli... tittidii... The Arkin keikka Tammerfestien yhteydessä! Bändin kerran aiemminkin nähneenä osasin odottaa melkoista showta ja tykitystä. Ja sitähän se oli. Ola Salo oli juuri niin pöyhkeä lavaeläin kuin odottaa sopii, toki muutkin bändin jäsenet saivat ansaittua huomiota ja veivät osaltaan juttua eteenpäin Olan vaihtaessa toinen toistaan ...no homompia vaatteita päälleen. Ja juuri se tekee bändistä niin mahtavan. Tyypeillä on pokkaa olla lavalla mitä erikoisimmissa kuteissa, naljailla suomalaisille siitä että me tykätään meikatuista pojista ja silti teltta on täynnä porukkaa joka osaa biisit ulkoa. Ja ne biisit! Vaikka Rumban toimittaja haukkui keikka-arvostelussaan Arkin musiikkia lähinnä euroviisukuraksi, minun mielestäni se ei sitä ole. Vaikka biisit ovat helposti kuunneltavia, tanssittavia ja iloisia(=euroviisumusiikki) , jokaisessa kappaleessa kuuluu silti se, että ne on kirjoitettu kuunneltaviksi ja rohkaisuksi ihmisille, jotta olisivat omia itsejään. The Arkin biiseissä on sanomaa, joka on säilynyt muuttumattomana vuodesta toiseen eivätkä ne kulu yhdellä kuuntelulla puhki kuten euroviikappaleet, joita ei ole tarkoitettukaan soitettavaksi kuin yhdessä kilpailussa. The Arkin kappaleissa on sielukkuutta, joka on saatu syntymään vain siksi, että bändillä on sanoma. Ja he myös itse toteuttavat tätä sanomaa keikoillaan. Voisin purkautua tuosta keikka-arvostelusta ehkä lisääkin, mutta en taida viitisiä. Sen vain sanon, etten häpeä yhtään myöntää rakastavani näitä ruotsin riikinkukkoja ja heidän hyväntuulista musiikkiaan. Rauhaa nuorena kuolleelle bändille.

Keikka ilta jatkui ympäri Tampereen katuja hortoillen ja sopivaa baaria etsien. Tammerfestit olivat kuitenkin sekoittaneet ihmisten normaaleja kulkemisia sen verran, että minnekään ei lopulta päästy ja menimme kotiin nukkumaan. Hyvä niin, sillä seuraavana päivänä oli suuntana Särkänniemi. Aloitin päiväni Vauhtimadosta ja lopetin sen Tornadoon. Kasvutarina oli silmin havaittavissa :) Delfiineihin rakastuin eniten, koska ne olivat niin uskomattoman taitavia ja suloisia! Särkänniemestä suuntasin kulkuni junalle ja Riihimäkeen viikonlopun viettoon. Väsymys oli armoton, mutta hyvät muistot Tampereelta muistuttivat siitä, että aina joskus kannattaa tehdä asioita jotka ensin vähän jännittävät. Ja olla oma itsensä.