Papukaija kaatui ja lokit ovat palanneet

Puoleentoista viikkoon on ehtinyt mahtua jos jonkinlaista puuhaa ja huomion arvoista asiaa. Ensinnäkin eilettän näin jään reunalla suuren lokkiparven. Lokit kirkuivat ja kyllä, samantien mahtava kesä-fiilis valtasi mielen. Lokit olivat palanneet ja järvikin jo sulanut. (Älköön nyt kukaan väittäkö, että lokit olivat luultavasti majailleet kaupungissa koko talven, mutta nyt vain sattuneet kerääntymään kohtaan, jossa ne näin). Toisaalta tänään kävin tunnin mittaisella iltalenkillä vasta yhdeksän maissa, vesisateessa ja tuntui aivan siltä, kuin olisi kertarysäyksellä palannut takaisin syksyyn. Että niin se vaihtuu, nopeasti ja arvaamatta. Reissusta tuli muutenkin varsin mieleenpainuva. Ajattelin käyväni vain ihan vähän kävelemässä, mutta sitten keksin lähteä yhdelle tielle, joka kulki pimeässä metsässä, kallioiden välissä. Yhtäkkiä tajusin, että en uskalla kääntyä enää takaisin, vaan minun on kuljettava rautatieasemalle asti ja palattava kotiin toista reittiä. Tälläkin reitillä päätin hieman "oikaista" ja jouduin kävelemään ladunpohjaa, joka upotti salakavalasti noin joka neljännellä askeleella. Juuri kun ehti ajatella, että kyllä tämä nyt kestää niin hump, jalka oli uponnut hankeen.

Viikonloppuna vietettiin kavereiden kanssa oikein lapsetus ilta. Ensin pelattiin tanssimatolla (sitä hytkimistä ei voi kyllä tanssiksi kutsua) ja sitten tehtiin oikein hyviä tortilloja. Kun vatsat oli täynnä, katsottiin Aristokatit vanhalta kunnon särisevältä ja tärisevältä vhs-nauhalta. Voi että en muista milloin olisin viimeksi elokuvaa katsoessani hihitellyt niin paljon :D Aristokatteja kun en muutenkaan liian usein lapsena nähnyt, ehkä kerran tai pari, joten en juuri muistanut mitä siinä edes tapahtui. Huippu elokuva. Sunnontaina jatkoin lapsetusmeininkejä kahlailemalla vesilätäköissä ja hajottamalla jäiden reunoja jalkakäytävien reunoilta. Olen aina ajatellut, että mitä enemmän niitä särkee, sitä nopeammin ne sulaa ja siten voin nopeuttaa kesän tuloa... Heh. Savonlinnan taitoluistelijat olivat järjestäneet kevätnäytöksen, jonka aiheena oli Aladdin. Disney-meinigit siis jatkui. Esitys oli hyvä ja varsinkin alussa ihmettelin, miten ihminen voikaan tulla niin hyvälle tuulelle pelkän luistelun katselusta. Ja se ei haitannut yhtään, vaikka suurin osa esiintyjistä oli aika heikkoja ja he kaatuilivatkin aika usein. Lähellä istuneen pojan kommentti oli silti jotenkin huvittava "Äiti kato, papukaija kaatui".

Launatain ja sunnuntain välisenä yönä kuuntelin yöradiota. Kun juontaja sanoi, että "studioon voi soittaa ja kertoa mielipiteensä aiheesta ilmastonmuutos" minä suorastaan kauhistuin. Eihän sinne ketkään muut soita kuin jotkut humalaiset. No, muutaman hiukan sekavan ja hyvin lyhyeksi jääneen puhelun , yksi ehti lähinnä kiroilla linjoilla, jälkeen studioon soitti suht selvästi kommunikoinut mies. Hän kertoi oman mielipiteensä ilmastonmuutoksesta. Hänen mielestään ilmastonmuutos on vain yksi suuri uskonto, johon kaikki on saatu uskomaan. Hetken aikaa minä uskoin tätä miestä. En kyseenalaistanut häntä, en ajankohtaa, en juopumusta (siis hänen, en itseni), enkä muutakaan vaan olin sitä mieltä että tämän miehen on pakko olla oikeassa. Sitten juontaja naurahti ja sanoi hieman ivalliseen sävyyn "No, tämä on sinun mielipiteesi, kiitos soitosta ja hyvää yötä". Enkä minä sitten enää uskonutkaan tähän uskontoteoriaan. En hetkeäkään, mutta kyllä tämä juopunut mies jossain ylen taajuuksilla silti onnistui herättämään mielenkiintoni keskellä keväistä yötä. Hmh.

Aamulla odottaa junamatka ystävän kanssa, eväät ja musiikki. Loma isän luona ja sitten pyhien jälkeen uusi junamatka kohti Kajaania.

soittelisi illat

Itken pitkästä aikaa linja-autossa. Kuuntelen tuttua laulua, jonka olen kuunnellut miljoona kertaa aiemminkin, mutten koskaan ennen itkenyt sitä kuunnellessa. Harvoin itken muutenkaan, elokuvia katsellessa tuskin koskaan. Välillä pidän itseäni tunnevammaisena, mutta eikai tuntemiseen aina tarvita kyyneleitä. Kirjoitetaanko muuten eikai yhteen vai erikseen? Ei kai, eikai, no ei kai sitten.

Liukastelin tänään jäisellä ladulla. Hiihdin kevätauringossa ja odotin huhtikuuta, vappua ja kesää. Kesän suhteen kaikki on vielä hyvin epävarmaa. Kesätöistä ei ole varmuutta, ei edes siitä, jäänkö kesäksi tänne vai menenkö kotiin. Sekin riippuu paljon siitä, mistä saan töitä, vai saanko mistään. Toisaalta ärsyttää elää tällaisessa epätietoisuudessa, mutta toisaalta olen onnellinen. Nyt olen avoin uusillekin kokemuksille ja mahdollisuuksille.

Koulussa soitin pianolla Suvivirttä. Olen harjoitellut sitä jo monta kuukautta, ja vihdoin sen soitto alkaa sujua. Opettajammekin sanoi, että virsi alkaa jo kuulostaa hyvältä. Pianon soiton opettelu on ollut muutenkin oppimisprosessi parhaasta päästä. Aluksi tuntui, ettei se luonnistu ollenkaan ja jouduin tankkaamaan samoja kappaleita uudelleen ja uudelleen, eikä sujunut siltikään. Jatkoin kuitenkin harjoittelua ja tänä keväänä sormet ovat yllättäen alkaneet löytääkin tietään oikeille koskettimille. Nuottien luku on yhä nopeampaa ja hallitumpaa, enää en joudu laskemaan jokaista pallukkaa erikseen alkaen c:stä. En enää unohtele ylennyksiä tai alennuksia samalla tavoin kuin ennen. Alkuvaiheessa kieltäydyin huomioimasta niitä ollenkaan. En haluaisi unohtaa harjoittelua pakollisen pianotentin jälkeenkään. Olisi oikeastaan aika mukavaa päästä joskus käymään oikeilla pianotunneilla. Tulla niin hyväksi, että voi soittaa Ultra Brata tai Egotrippia takeltelematta, laulattaa lapsia koulupäivien lopuksi ja lomien alussa.

Fysiikkaa ja muuta

Tänä aamuna tunsin itseni jotenkin tosi opiskelijaksi :) Se johtui lähinnä siitä, että luin ensimmäistä kertaa yliopiston kirjastolla fysiikan ja kemian tenttiin. Yleensä en harrasta kirjastoissa opiskelua, vaikka kirjastoissa muuten tykkään käydäkin. Fysiikka on muuten kumma aine. Sitä aina luulee, ettei siitä tykkää ja yläasteella se oli yksi ärsyttävimmistä aineista mitä ylipäänsä lukujärjestyksessä oli. Kuitenkin aihetta vähän lukiessa tajuaa, että fysiikkaan ja kemiaan liittyvät kaikki elämän ihmeet. Koko maailman toiminta ja ihmeellisyys voidaan selittää fysiikan ja kemian lakien avulla. Luin ahmien tietoa ääniaalloista, värien muodostumisesta, säteilystä ja vetovoimista, joiden varaan kaikki on rakentunut. En olisi sitten lopulta malttanut edes lopettaa ja hetkellisesti olin jopa valmis vaihtamaan opettajan uran fyysikon uraan. Voi kun nämä kaikki asiat voisi joskus ymmärtää. Tuskin sitä sitten osaisi edes suhtautua maailmaan samalla tavoin kuin nyt. No, jos nyt en ihan alan vaihtoa lähtenyt toteuttamaan, kävin kuitenkin pääkirjastosta lainaamassa paksuhkon, tähtitiedettä käsittelevän kirjan.

Muita hyviä juttuja lähipäivien ajalta:

- Marja Tyrni
Putousta en katsonut jaksoakaan, mutta netin välityksellä olen löytänyt tämän sketsihahmon. Kaikista parhaita ovat ne hetket, kun näyttelijä huvittuu omista jutuistaan ja Marja Tyrnin naamasta huomaa, että nyt naurattaa.

- Jos sä tahdot niin -biisi
Tällä hetkellä tehokuuntelussa Jipun ja Samuli Edelmanin versio

- Pitenevät päivät
Iltaisin valoisaa aikaa kestää jo paljon pidempään eikä aamutkaan ole enää yhtään niin pimeitä kuin sydäntalvella. Kevät kevät kevät!

- Facebook
Kumman koukuttava paikka

- Pitkät viikonloput
Meillä ei ole lukujärjestykseen merkitty opetusta yhdellekään perjantaille koko keväänä. Ja sehän siis tarkoittaa, että saa nukkua pitkään ja tehdä kaikkea muka hyödyllistä koko päivän.