Juhannus kaukomailla

Jos olisin tiennyt, että meidän viimeinen päivä yliopistolla on jo tämän viikon tiistaina, olisin ilman muuta varannut lentolipun jo torstaiksi, jolloin olisin ehtinyt juhannuksen viettoon Suomeen. Nyt ostin lentolipun kuitenkin vasta sunnuntaiksi siinä uskossa, että meillä on jotain vielä perjantainakin.

Mutta toisaalta en valita. Saan pari lisäpäivää Manchester-fiilistelyyn ja ehdin vielä eilen tavata paria tyttöä, joihin täällä tutustuin. Ja sitäpaitsi, olen ostanut juhannuskarkkini ja kuuntelen jokavuotista juhannusmusiikkiani, joten ei tämä nyt niin paljoa lopulta edes eroa Suomessa viettämistäni juhannuksista. Toki se tärkein, tai tärkeimmät, eli mökki ja järvi, puuttuvat.

Mutta näissä fiiliksissä tänä vuonna, osaanpahan arvostaa tätäkin juhlaa ja yötöntä yötä ensi vuonna taas sitäkin enemmän.







Ai niin, ja ne juhannusbiisit ois tässä

Chester

Olen reissannut vaihtoni aikana verrattain monissa paikoissa, koska täällä varsinkin bussilla matkustaminen on huomattavasti halvempaa kuin Suomessa. Viimeiseksi matkakohteekseni valikoitui Chester, koska olin kuullut sen olevan kaunis ja vanha kaupunki, josta kuulema varmasti pitäisin. Lisäksi Chester oli vain puolentoistatunnin bussimatkan päässä, joten sekään ei tuottanut tuskaa.

Ja olihan se aivan ihana paikka.


Keskusta-alueen talot oli vanhoja ja englantilaisen näköisiä. Pidän noista puu "koristuksista", joita todella monissa, erityisesti valkopohjaisissa taloissa on. Ja siis viisaampi valistakoon, onko niillä jokin muukin kuin koristus funktio??


Tällaiselle katutaiteilijalle lahjoittaa ilomielin ylimääräisiä hiluja taskunpohjalta.






Chesteriä, aivan kuin Yorkiakin kiersi muuri, jonka tarvoin ympäri. Maisemat eivät olleet aivan niin upeat kuin Yorkissa, mutta tulipahan käveltyä


Lisää keskustaa







Loppupäivästä kyllä huomasi, että jonkinlainen yleinen matkaväsymys painaa jo, koska keskustan päälisin puolin nähtyäni aloin jo vilkuilla kelloa, että "no joko se bussi kohta lähtee kotia.... Jaa, no kolmen tunnin päästä..." Ei enää ole sellaista puhtia seikkailla kuin oli silloin vaihdon alussa. Joten ihan hyvä vaan, että loppuu aika ja rahat ja kotimaa kutsuu.

Hyvät ja huonot uutiset

Viikon päästä tähän aikaan olen kotona. Se on ehdottomasti hyvä uutinen. Kuusi kuukautta isossa kaupungissa ja olen alkanut ikävöidä oikeastaan kaikkea kotoista; perhettä, mökkeilyä, suomen kavereita, Merriä, saunaa, luontoa, järviä, hiekkateitä -ja tänään jopa kun näin jotain hyttysmyrkkymainoksia, aloin ikävöidä myös hyttysten ininää. 

Kuluneet viikot ovat kaikesta ikävöinnistä huolimatta olleet aika mukavia. Äiti ja Riina olivat kyläilemässä, vietin pari päivää festreilla (toinen päivä kului lähinnä litistyneenä erilaissa jonoissa, mutta se toinen oli jo ihan kiva ja Rita Ora ja Example ehdottomasti kaikkien jonojen arvoisia), kävin katsomassa musikaalia ja tein visiitin Chesteriin.  Lisäksi perjantaina oli erään espanjalaisen ystäväni ja tämän kämppiksen yhteissynttärit. Oli todella mukavaa, vaikka välillä tulikin sellainen olo kuin olisi katsonut Serranon perhettä ilman tekstityksiä, kun espanjalaiset äityivät hölöttämään keskenään. (Rakastan sitä, kun he aina joskus sanovat "si, si, but now in english" ja jatkavat puhumista espanjaksi. Si si)

Chesteristä koetan saada kuvamateriaalia vielä tällä viikolla tännekin, se oli meinaan todella todella mukava pieni ja vanha kaupunki. Musikaalista mulla ei ole mitään kuvia, mutta sen verran voin sanoa, että oli kirjaimellisesti päätähuimaava kokemus. Mun paikka oli ihan katonrajassa ja katsomo nousi lähes pystysuoraan sieltä alhaalta (siltä se ainaki tuntu), että oikeesti vielä illalla sängyssä oli sellanen tunne, että "apua mä tipun". No mut kyllä sieltä lavalle näki ihan hyvin, vaikka ei nyt tietenkään mitään ilmeitä tai sellasia.

Nää kuvat on mun ja äidin ja Riinan Lyme Park reissulta. Ihanat nummet, ihana maaseutu.











Ja niin, entäs ne huonot uutiset? No vaikka se että katoin tänään kaikki Hyvät ja Huonot uutiset -jaksot loppuun ja se, että oikeesti täältä pitää kohta lähtee pois. Ja se, että Yle X:n soittolista näyttää koostuvan lähinnä suomiräpistä.

Let me take you down, cause I'm going to Strawberry fields

Manchesterin ja Liverpoolin välinen matka bussilla kestää noin tunnin, mutta silti sain aikaiseksi mennä sinne vasta nyt, kun vaihto alkaa olla lopuillaan. Oletin jotenkin, että kaupunki olisi ruma ja täynnä vanhoja teollisuusrakennuksia. Mutta no, löysin Helsingin. Tai ainakin jotkut rakennukset muistuttivat minua Helsingistä. Tykästyin Liverpooliin todella paljon paljon enemmän kuin olin olettanut. 

Ja niin, se oli meren rannalla <3

Aavetalo. Minua jaksaa hämmentää se, että keskellä kaupunkia, yleisesti kauniiden ja siistien talojen rinnalla, on yhtäkkiä tällaisia röntsähtäneitä, ikkunattomia aavetaloja. 

Ja kukapa menisi Liverpooliin ajattelematta The Beatlesia. Päivän pääkohde oli vierailla The Beatles Story museossa, jossa yhtyeen tarina oli kuvattu hyvin vaikuttavalla tavalla. Museon huoneet oli sisustettu muistuttamaan aina tilanteeseen sopivaa ympäristöä, esimerkiksi Cavern clubia, sanomalehtitaloa, levykauppaa ja sukellusvenettä. Beatles Storyn seuraaminen oli helppoa, koska jokainen vierailija sai oman äänilaitteen kuulokkeineen, josta sitten piti painaa nappia ja selkeästi ääntävä nainen selosti miten mikäkin juttu liittyi Beatlesiin ja miten bändin ura eteni. Vaikka nainen puhui selkeästi, oma keskittymiseni herpaantui useampaan kertaan ja ehyen kokonaiskuvan rakentaminen jäi ehkä vähän puolitiehen. Toisaalta, kun luin jälkeenpäin juttua suomeksi Wikipediasta, tajusin kuitenkin ymmärtäneeni pääpiirteet kohtalaisen hyvin.

John Lennonin rillit

Mutta mutta. Jopa museota enemmän odotin Magical Mystery Touria. Noin 16 puntaa maksaneella lipulla pääsi bussiin, joka kierrätti 'beatlespyhiinvaeltajat' kaikille oleellisille paikoille Liverpoolissa. Tämän kierroksen opas oli todella asiantunteva, mutta papatti sellaista kyytiä, että aika paljon livahti ohi korvien.... Mutta kyllä nyt suurimman osan kohteista kuitenki tajusin. 

Tässä Ringo Starrin synnyinkotikatu. Yhtään en tajunnut mikä ovi se noista muka olisi ollut.

Penny Lanella käyminen tuntui jotenkin tosi suurelta jutulta. Vaikka en varmaan puoliakaan tajunnut, mitä paikkoja opas tuolta alueelta mainitsi (se selosti samaan aikaan paikkoja, joita mainitaan siinä biisissä ja sit niitä paikkoja, jotka liittyi oikeisiin beatleihin. Esim John Lennonin synnyinkoti oli vissiin tuossa huudeilla ja alakoulu, mutta arvatkaapa tajusinko missä...) niin se oli silti taianomainen hetki. Ja se katu oli ihana, just sellainen kiva lähiökatu, jonne voi kuvitella ihmisten kaipaavan.

"There beneath the blue suburban skies"

Tämän sentään tajusin; biisissä mainittu barber

"Penny Lane there is a barber showing photographs
Of every head he's had the pleasure to have known"

Toinen paikka, joka liittyi lyriikoihin oli tietysti Strawberry field. Se on siis oikeasti pelastusarmeijan lastenkodin nimi. Johnilla oli lapsena tapana käydä leikkimässä tuolla puutarhassa.

Tässä John Lennonin koti vuosina 1945-1963

Kierros päättyi The Cavern clubille.