tiistai 29. syyskuuta 2009

Matkalla

Herätyskello soi ja kömmin unenpöppörössä vuoteen laidalle istumaan. Vedän peittoa tiukemmin ympärilleni ja avaan samalla radion. Lady Gaga vonkuu Paprazzista ja pohdin, miten se jaksaa jo näin varhain. Vaihdan kanavan iskelmälle, jossa soi paremmin aamuoloiluun sopivaa musiikkia.

Busissa istuu jo ihmisiä. Yksi luokkalainenkin on flunssaisena lähtenyt kotimatkalle ja mielessäni pyörii sekunnin murto-osan ajan huoli omasta terveydestäni. En halua sairastua uudestaan, koska vasta vähän aikaa sitten paranin. En kuitenkaan halua murehtia sitä nyt. Sen sijaan ihastelen yöpakkasen aiheuttamaa kuuraa pelloilla ja auringonnousua järven selkien yllä. Pian torkahdan ja nuokun monta tuntia tajuamatta mistään mitään.

Puolivälissä matkaa päätän herätä ja koetan torjua unisuutta syömällä sipsejä :) Huomaan myös saaneeni tekstiviestin, joka nostaa väkisin hymyn huulille. Piristyn lisää ja kuuntelen vähän Lauri Tähkää. Iisalmessa vaihdan bussia ja saan jaloitella puoli tuntia. Kahviossa vanha nainen myy kahvia ja juttelee pelikonetta hakkaavalle nuorelle miehelle pipoista ja siitä, mistä niitä kannattaa ostaa. Ulkona eteeni pölähtää oranssiin takkiin ja sulkakoristeiseen hattuun sonnustautunut mummeli. Hän on kuin suoraan jostain 50-luvun suomi-filmistä.

Perillä paistaa aurinko ja kävelen lammenrantatietä kotiin.

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Meilläpäin ei itketä lauantaina... eikä tiistaina.

Uusi lukuvuosi on lähtenyt käyntiin jotenkin paljon aktiivisemmin kuin viime vuosi Fuksivuodelta en taida muistaa kuin yhden tai kaksi kertaa, jolloin oltaisi oltu kavereiden kanssa jossain riennoissa tiistai-iltaisin. Nyt on sitten oltu sitäkin enemmän, eikä putkelle oikeastaan vieläkään taida näkyä loppua. Hoplaa.

Eiliselle oli järjestetty yliopistolaisten ja amk:laisten yhteiset lukukauden avajaiset paikalliseen baariin. Teemana avajaisissa oli casino, eli toinen toistaan hienompia mekkoja, koruja ja aurinkolaseja ihmisiltä saattoi bongailla. Ja tietenkin poikia puvuntakeissaan, rusetti kaulassa. :)Meidän porukka tosin saapui baariin sen verran myöhään, että paras aika oli jo ohi, eikä sisäänpääsystäkään olisi enää tarvinnut maksaa. ( Ja sekös ärsytti köyhää opiskelijaa, joka oli maksanut siis ihan turhaan 4 eyroa). Baarissa hurahti helposti muutama tunti, jonka jälkeen suunniteltiin siirtymistä tanssilattiaiseen baariin.

Loppuilta olikin sitten pelkkää alamäkeä. Saldona yksi hävinnyt takki, yksi ahdistelija miekkonen, huonovointisia kavereita, tanssimista typerien kappaleiden tahtiin tyhmässä baarissa ja tanssimista parempien kappaleiden tahtiin aivan tyhjässä baarissa. Kokemushan sekin on, mutta ihan mielelläni lähdin polkemaan kotia kohti, ja mikä parasta tietenkin: tihkusateessa kengät märkinä.

maanantai 21. syyskuuta 2009

Just puhuttiin...

Kävin äsken lenkillä J:n kanssa ja juteltiin hetki blogeista ja siitä, mitä tänne oikeastaan pitäisi kirjoittaa. Pitäisikö kirjoittaa "tänään tein sitä ja sitä ja sitten näin sen ja juteltiin sitä". Oma mielipide on se, että joskus juuri tällaiset postaukset on niitä parhaita ja siksipä aionkin tehdä juuri nyt sellaisen postauksen. Hah.

Siispä tänään söin niukan aamupalan ja kävin ennen koulun alkua apteekissa ostamassa yskänlääkettä, että saisin tämän rasittavan ja kurkkua kutittavan yskän aloilleen. Pianoakin jaksoin taas käydä vähän pimputtelemassa, mutta jokseenkin turhauttavalta se tuntuu. Vuoden on tahkonnut ihan samoja kappaleita (Ihme ja kumma, Käkkärämänty, Tuulien teitä jne), mutta edelleen jokaisen soinnun joutuu miettimään ja laskemaan etukäteen niin, että soittoon jää typeriä taukoja.

Koulussa opiskelimme tänään opetustyön etiikkaa ja kvalitatiivisiä tutkimusmenetelmiä, joka ihme kyllä vaikuttikin kiinnostavalta oppitunnilta. Päästään toivonmukaan tekemään tutkimusta opettajien pukeutumisen (ja ulkoisen olemuksen) vaikutuksesta ts. mten se vaikuttaa oppilaiden käytökseen opettajaa kohtaan ja sitä kautta sen vaikutuksia esim. auktoriteetin ylläpitämiseen. Luultavasti siitä kandistakin ja gradusta varsinkin tulee selviämään kunnialla läpi, kunhan vain aihe on riittävän kiinnostava.

Koulun jälkeen kävin J:n kanssa kirjastossa, poljin kotiin, tein ruokaa (ekaa kertaa soijaa jauhelihan sijasta...), söin ja luin vähän biologiaa. Iltalenkille lähdettäessä ei ollut vielä ihan pimeää, mutta hyvää vauhtia ilta hämärtymässä. Metsässä harhauduimme polulta ja vaelsimme hetken täysin tietämättöminä siitä, missä oikeastaan olemme. Vastaantuleva "paha mies" osoittautui onneksi erääksi luokkalaiseksemme, joka oli vain iltalenkillä koiran kanssa. Muita sattumuksia ei tapahtunut ja pääsimme ehjin nahoin kotiin. J lähti istumaan iltaa H:n kanssa, mutta minä en enää jaksanut tuntea itseäni riittävän sosiaaliseksi ja jäin mieluummin kotiin.

Siis sellainen päivä.

perjantai 18. syyskuuta 2009

Jos saisin itse päättää...

Olisin rohkeampi ihminen. En pelkäisi jutella vieraille ihmisille ja alkaisi katsella seinille jonkun puolitutun lähestyessä kadulla tai käytävällä.
Olisin villimpi. Inhoan joskus itsessäni suunnattomasti tätä hillittyä olemustani. Yleensä ensimmäinen adjektiivi, jolla minua kuvaillaan on "rauhallinen", enkä aina jaksa pitää siitä.
Olisin musikaalisempi. Nykyisin olen alkanut katumaan sitä, ettei minua koskaan ole väkisin viety johonkin musiikkikouluun ja käsketty harjoittelemaan pianonsoittoa.
Olisin myös liikunnallisempi. Mikä siinä on, että yleensä kaikki urheilijatytöt ovat jollain tavalla hyvin avoimia ja rentoja?
Minulla olisi enemmän aikaa tehdä kaikkea kivaa.
Olisin aina valmis kokeilemaan kaikkea. Yleensä uskallan mennä mukaan vasta kun joku muu on ensin mennyt ja houkuttelee sitten minut.
Olisin tilannetajuisempi. Minua ärsyttää, että todella harvoin tajuan joitain asioita, joihin kaikki muut tuntuvat kiinnittävän huomiota ensimmäisenä.
Uskaltaisin puhdistaa hevosten kaviot.
Uskaltaisin kertoa tunteistani toisille.

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Veneilyä ja baila baila

Ensin oli vuorossa biologian kurssiin liittyvä kuuden tunnin mittainen tutustumisreissu kansallispuistoon. Alue sijaitsi saarella, jonne meidät kuljetettiin moottoriveneellä. Tuuli oli kova, enkä ole varmaan koskaan edes huvipuistoissa kokenut niin mahtavaa menoa, kuin siinä veneen kyydissä sen pomppiessa aallon harjalta toiselle. Kaikki kiljuivat ja huusivat, nauroivat ja koettivat räpsiä valokuvia parempaakin paremmista ilmeistä. Itse koetin lähinnä välttää kastumista aaltojen pärskiessä veneen reunojen sisäpuolelle.

Kävelystä uupuneena ja nälkäisenä olin kotona joskus viiden jälkeen. Aikaa ei kuitenkaan lepäilyyn juuri jäänyt, vaan oli vetäistävä haalarit jalkaan ja lähdettävä juhlimaan fuksiaisia. Istuimme iltaa erään luokkalaisen kotona, joimme ja melusimme. Jotkut koettivat keksiä runoja ja toiset tanssivat. Oma ulkopuolinen oloni haihtui pian ja pääsin mukaan tunnelmaan. Aika kului nopeasti ja kohta olikin aika siirtyä baarin puolelle tanssimaan. Ilmaiset sisäänpääsyt aiheuttivat valinnan vaikeutta, mutta onneksi toinen baari (se meidän vakio) oli vain niin paljon parempi, että ei tarvinnut alkaa riitelemään siitä, mihin mennä.

Ilta oli kaikin puolin mahtava, onnistunut, tapahtumarikas, juttelurikas ja tanssittavan loistokas. En muista olisinko koskaan niin täysillä imeytynyt musiikin virtaan, tuntenut rytmin veressä ja antanut sen viedä miettimättä, miltähän näytän vai näytänkö hassulta. Tanssiminen on ihanaa ja mikä parasta, ei siitä nauttimiseen tarvita aina edes alkoholia. (Tai minä en ainakaan.) Hyvillä mielin lähdettiin kolmen maissa tallustamaan kotia kohti, haettiin pyörä ja maattiin hetki kylmällä asfaltilla.

torstai 3. syyskuuta 2009

Ajassa, paikassa ja tilanteissa

Aika: Maanatai-ilta

Paikka: Iso asunto (liian iso), Iso sohva (sopivan iso)

Tilanne: Vaihdellaan kuulumisia. "Hei voisko tuon telkkarin sulkea et voitais jutella?" "Mitäs kesällä?" "Hei mäkin kävin eläintarhassa ja näin muuten albiinogorillan, joka oli alkanu harmaantua." "Huijausta" "Saaks noita karkkeja syödä?" "Ai missä on? Shakkikerhossa? Onks sellasiakin? Pelataaks siellä silleen, että aina yksi siirto yhden vastustajan kanssa?"

Myöhemmin: "Nyt pelataan. Mikä biisi valitaan?" "Hei ei tuota ukkoa, mä haluun olla basso" "Hei jes, me päästiin biisi loppuun vähänks me ollaan hyviä!" "Mun vuoro nyt, mä haluun soittaa Michael Jacksonia" "Ei tuo ukko edes näytä siltä."

____

Aika: Tiistai-ilta

Paikka: Baari

Tilanne: Ensin vähän jäykkää tutustumista, paljon uusia kasvoja ja jännitystä. Sitten pikkuhiljaa aletaan tutustua paremmin, käydään esittelykierros, jonka jälkeen pitää käydä vielä uusi esittelykierros, joka kestää tunnin, koska kaikki huutelevat väliin kommentteja. Jollain on norjalainen metsäkissa, joka ei edes välttämättä ole norjalainen metsäkissa... Joku pelaa pesistä, joku nyrkkeilee ja joku on vaan "alkoholisti". Kaikki vaikuttaa mukavilta. Yksi viittaa saadakseen puheenvuoron.

Myöhemmin: Pojat kertoo niin tyhmiä vitsejä, ettei enää edes naurata. Lähden kotiin.

____

Aika: Keskiviikko ilta

Paikka: Saari

Tilanne: Paljon ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoita, paljon meitä kakkosia, tutoreita ja paljon alkoholia. Lämmin ilma ja kova tuuli. Leikkejä ja makkaraa. Pimeyttä, niin pimeä ettei näe enää ihmisten kavoja. Baskeri ja mustat kiharat. Soluttautuminen keskusteluihin, itsen esiintuominen, huutaminen, kilpailu. Yksi liukastuu kalliolla ja meinaa tippua järveen. Hän riisuu poislähteissä housut keskellä polkua ja ylpeilee mustelmillaan.

Myöhemmin: Kotimatka höpöttävän ystävän kanssa. Hyvä, koska en jaksaisi itse enää puhua. Nyt saa vain kuunnella. Lämmin ilma. Sekavat unet yöllä. Onnellisuus.