Viikon päästä tähän aikaan olen kotona. Se on ehdottomasti hyvä uutinen. Kuusi kuukautta isossa kaupungissa ja olen alkanut ikävöidä oikeastaan kaikkea kotoista; perhettä, mökkeilyä, suomen kavereita, Merriä, saunaa, luontoa, järviä, hiekkateitä -ja tänään jopa kun näin jotain hyttysmyrkkymainoksia, aloin ikävöidä myös hyttysten ininää.
Kuluneet viikot ovat kaikesta ikävöinnistä huolimatta olleet aika mukavia. Äiti ja Riina olivat kyläilemässä, vietin pari päivää festreilla (toinen päivä kului lähinnä litistyneenä erilaissa jonoissa, mutta se toinen oli jo ihan kiva ja Rita Ora ja Example ehdottomasti kaikkien jonojen arvoisia), kävin katsomassa musikaalia ja tein visiitin Chesteriin. Lisäksi perjantaina oli erään espanjalaisen ystäväni ja tämän kämppiksen yhteissynttärit. Oli todella mukavaa, vaikka välillä tulikin sellainen olo kuin olisi katsonut Serranon perhettä ilman tekstityksiä, kun espanjalaiset äityivät hölöttämään keskenään. (Rakastan sitä, kun he aina joskus sanovat "si, si, but now in english" ja jatkavat puhumista espanjaksi. Si si)
Chesteristä koetan saada kuvamateriaalia vielä tällä viikolla tännekin, se oli meinaan todella todella mukava pieni ja vanha kaupunki. Musikaalista mulla ei ole mitään kuvia, mutta sen verran voin sanoa, että oli kirjaimellisesti päätähuimaava kokemus. Mun paikka oli ihan katonrajassa ja katsomo nousi lähes pystysuoraan sieltä alhaalta (siltä se ainaki tuntu), että oikeesti vielä illalla sängyssä oli sellanen tunne, että "apua mä tipun". No mut kyllä sieltä lavalle näki ihan hyvin, vaikka ei nyt tietenkään mitään ilmeitä tai sellasia.
Nää kuvat on mun ja äidin ja Riinan Lyme Park reissulta. Ihanat nummet, ihana maaseutu.
Ja niin, entäs ne huonot uutiset? No vaikka se että katoin tänään kaikki Hyvät ja Huonot uutiset -jaksot loppuun ja se, että oikeesti täältä pitää kohta lähtee pois. Ja se, että Yle X:n soittolista näyttää koostuvan lähinnä suomiräpistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti