Olen päättänyt sen sivuaineen. Jippijee. Nyt vaan toivon, että myös pääsen niiden onnellisten 20 joukkoon sitä opiskelemaan, vailla..noh.. kehuttavia lahjoja. Aion siis hakea liikuntaan. :)
Ulkona on taas vaihteeksi tällä viikolla ollut niin kiitettävästi pakkasta, että illat ovat kuluneet lähinnä koneen äärellä, kuten nytkin. Kello on jo melkein kymmenen ja ranne ja oikea käsi lähestulkoon jääkylmät, mutta tässä sitä vain nökötän. Musiikkina The Capital Beat. Olen ennen luullut, etten muka tykkää tällaisesta musiikista, mutta pyh ja pah. Ehkä en ole vain aiemmin kunnolla kuunnellut muuta kuin sitä keskiverto pop-rockia. Mutta näköaloja on hyvä laajentaa. Ja musiikista on hyvä aloittaa.
Eilen uhmasin pakkasta ja vietin illan kaupungin toisella puolella katsellen leffaa, joka edusti genreä, josta en aiemmin myöskään luullut pitäväni. Action-leffat kuuluivat vielä yläasteella (ja oikeastaan sen jälkeenkin) siihen kategoriaan, jota en vapaaehtoisesti kotiin kantanut tai televisiosta katsonut. Mutta niin vain kävi siinäkin. Näköala laajeni, kiitos oikeastaan Deja vu -leffan, joka katteltiin joskus toissa syksynä. Huomasin, että "hei, tämähän on oikeasti hyvä". Näköaloja on siis ehdottomasti hyvä laajentaa.
Tein äsken listan asioista, joita minun pitää huomenna hoitaa. Siihen kuuluu muutama kesätöihin liittyvä puhelu ja yhden hakemuksen lähettäminen. Sitten siihen kuuluu nokkahuilun soittoa ja kirjastossa käynti. Lonkeron ja kinkkusuikaleiden ostamista lauantain tupareita varten. Litterointia. Eipä muuta, mutta tuossakin ihan tarpeeksi. Nyt ehkä eilinen Karjalan kunnailla jakso ja iltapalaa. Nukkumaan kahden lämpöisen peiton alle. Huokaus.
torstai 28. tammikuuta 2010
tiistai 12. tammikuuta 2010
happines
Päätin nyt, että tässä tekstissä en mainitse sanallakaan mitään luontoon tai maisemiin, lumisiin puihin, pakkaseen tai talveen viittaavaa. Jokainen luultavasti osaa tehdä asiasta omat päätelmänsä vilkaisemalla ikkunasta ulos :)
Loma meni. Kotiin tullessa seinät näyttivät tyhjemmiltä kuin muistin, huone avarammalta ja kaikkialla oli raivostuttavan siistiä. Jätin rinkan ja kaikki tavarat levälleen pariksi päiväksi ihan vain siksi, että olisi vähän kotoisampi olo. Minusta tuntuu, että joululomalta palaaminen on yksi vuoden ärsyttävimmistä asioista. Paluu yksinäisyyteen kodin melskeestä, kouluun television äärestä, koulutöiden kimppuun laiskan joutilaisuuden jälkeen. Ääh, Not my thing, not at all.
Vielä on kuitenkin mieltä hallinnut hapuileva hymyily. Kavereiden näkeminen on aina kivaa, lisäksi koulussa ei vielä ole ollut juuri mitään ja aikaa on jäänyt lueskeluun ja ulkoiluun, ja siihen tv:n katseluun, edelleen. Uuden vuoden alulla on se kumma voima, että aikaa ja energiaa tuntuu olevan yltäkyllin ja nimenomaan kaiken hyvän ja mieltä piristävän tekemiseen. Tänään aloitan sitä paitsi uuden harrastuksen: latinalaistanssien alkeet. Innostus heräsi jo viime syksyn aikana, kun kävin kilpatanssin alkeissa, jossa harjoiteltiin sekä vakkareita että lattareita. Lattarit kuitenkin innosti enemmän ja nyt Dirty Dancing 2 -leffa mielessä pyörien niitä lähden opettelemaan.
Uusi vuosi on tuonut myös kasvavan ahdistuksen tulevasta. Sivuaineesta, kesätöistä, töistä, tulevaisuudesta. Haluan pois Savonlinnasta. Haluan Helsinkiin. Haluan kokea ison kaupungin, ulkomaille.Kokeilla siipiäni jossain muualla; tämä pieni kaupunki on alkanut vaivata kasvavassa määrin oman pienuutensa takia. Kaikkialla hoetaan sitä, että elämä on lyhyt ja siitä olisi otettava kaikki irti. Ja toisaalta, kaikki on aina omasta asenteesta kiinni. Mutta voiko hyvällä asenteella täyttää sitä tyhjyyttä, joka valtaa mielen kun tajuaa toisten elävän vaihtelevaa seikkailua maailmalla tai edes siellä Helsingissä? Ja itse tuntee jumittavansa täällä. Mutta onneksi kaikella on tapana järjestyä. Pitää vaan luottaa ja uskaltaa mennä, kun tilaisuus tulee.
Loma meni. Kotiin tullessa seinät näyttivät tyhjemmiltä kuin muistin, huone avarammalta ja kaikkialla oli raivostuttavan siistiä. Jätin rinkan ja kaikki tavarat levälleen pariksi päiväksi ihan vain siksi, että olisi vähän kotoisampi olo. Minusta tuntuu, että joululomalta palaaminen on yksi vuoden ärsyttävimmistä asioista. Paluu yksinäisyyteen kodin melskeestä, kouluun television äärestä, koulutöiden kimppuun laiskan joutilaisuuden jälkeen. Ääh, Not my thing, not at all.
Vielä on kuitenkin mieltä hallinnut hapuileva hymyily. Kavereiden näkeminen on aina kivaa, lisäksi koulussa ei vielä ole ollut juuri mitään ja aikaa on jäänyt lueskeluun ja ulkoiluun, ja siihen tv:n katseluun, edelleen. Uuden vuoden alulla on se kumma voima, että aikaa ja energiaa tuntuu olevan yltäkyllin ja nimenomaan kaiken hyvän ja mieltä piristävän tekemiseen. Tänään aloitan sitä paitsi uuden harrastuksen: latinalaistanssien alkeet. Innostus heräsi jo viime syksyn aikana, kun kävin kilpatanssin alkeissa, jossa harjoiteltiin sekä vakkareita että lattareita. Lattarit kuitenkin innosti enemmän ja nyt Dirty Dancing 2 -leffa mielessä pyörien niitä lähden opettelemaan.
Uusi vuosi on tuonut myös kasvavan ahdistuksen tulevasta. Sivuaineesta, kesätöistä, töistä, tulevaisuudesta. Haluan pois Savonlinnasta. Haluan Helsinkiin. Haluan kokea ison kaupungin, ulkomaille.Kokeilla siipiäni jossain muualla; tämä pieni kaupunki on alkanut vaivata kasvavassa määrin oman pienuutensa takia. Kaikkialla hoetaan sitä, että elämä on lyhyt ja siitä olisi otettava kaikki irti. Ja toisaalta, kaikki on aina omasta asenteesta kiinni. Mutta voiko hyvällä asenteella täyttää sitä tyhjyyttä, joka valtaa mielen kun tajuaa toisten elävän vaihtelevaa seikkailua maailmalla tai edes siellä Helsingissä? Ja itse tuntee jumittavansa täällä. Mutta onneksi kaikella on tapana järjestyä. Pitää vaan luottaa ja uskaltaa mennä, kun tilaisuus tulee.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)