Funky at heart

Eipä hullumpaa tämä elo. Tulin Kainuuseen maanantaina ja nyt olen jo pursottanut munkihilloja paidalleni Pietari Brahen patsaan takana, maistellut laiturilla uutta siideriä, valvonut yöllä neljään, nauranut neljän vuoden teini-ihastukselle, keinunut ja jättänyt henkisiä hyvästejä vanhalle minälle, joka luuli aina itse olevansa ongelmien ydin. 

Lisäksi tänään lähdettiin kaverin kanssa Hesburgerista jatkoille keskustaan ja huomattiin, että torillahan on alkamassa joku tapahtuma. Istutiin sitten penkeille melkein eturiviin paistattamaan päivää ja kuinka ollakaan, tapahtuma oli moottoripyöräilevien helluntaseurakuntalaisten pitämä puhe- ja laulutilaisuus.  Jatkojen jatkoille lähdettiin joenrantaan syömään jäätelöä ja siellä oli sitten vähän eri meiningit, kun kolme juoppua jorisi ja pissaili puunjuurella.

Manchesterin jälkeen Kajaanin mainstreet eli Kauppakatu näytti muuten aivan tyhjältä, mutta olihan siihen syykin, katu oli nimittäin suljettu autoilta! Mitä luksusta :) Eikä ikinä mahdollista missään isoissa kaupungeissa.  Ihanat pikkukaupungit, sittenkin.

Ja ihana Studio Killers

Kesä jota kaipasin

Kaikki on tuntunut jollain tavoin täydelliseltä. Suomen kesä näyttää, tuoksuu ja maistuu paratiisilta. On lämmintä, vehreää, ja järviä joissa uida pahimpien helteiden aikana. Mökillä en ole kaivannut sen suurempaa tekemistä, en ihmisiä, en autoja, en mitään. Onni on muodostunut siitä, että saa olla ulkona, herätä aitasta, mennä keskellä yötä auringonpaisteessa vessaan ja nukahtaa lokkien kirkunaan lähiluodolla. Ai niin, ja mennä saunaan ja saunasta uimaan. Ja vaikka tämä kyseinen mökki ei ollutkaan oma, enkä juuri sinne ehkä palaa ikinä, tiedän kesän tuoksuvan joka vuosi aivan yhtä ihanalta muuallakin. Nyt ei tarvitse enää joka hetki elää ajatellen "nauti nyt tästäkin kun tuskin enää toista tilaisuutta ikinä saat", kuten vaihdon aikana usein huomasin tekeväni.