Tänään

On todella vaikeaa saada aikaiseksi mitään, ellei ole ihan pakko pakko pakko. Olen aika hyvä tappamaan aikaa facebookissa, Gilmoren tyttöjen äärellä, blogeja selaillen, radiota kuunnellen jne. Oli muuten hyvin hämmentävää, kun radiojuontajat repesivät tänään aivan totaalisesti kuulijan viestille ja nauroivat ja nauroivat. Välillä he yrittivät jatkaa spiikkejään asiallisesti, mutta sitten aina joku purskahti uudelleen nauruun. Itse olen aina pelännyt tuollaisia tilanteita. Kun alkaa naurattaa, eikä sitä sitten saa loppumaan. Silloin ei ole mitään tehtävissä, ääni värisee, naama muuttuu punaiseksi ja mahaan koskee. Ja mitä enemmän ajattelee, että nyt ei sitten saa nauraa, niin johan naurattaa. Mutta on aika lohdullista, että myös radiojuontajille voi käydä niin. Se on siis inhimillistä :)

Olen tänään saanut aikaiseksi vain vähän. Kävin istumassa koululla viimeisen kemian tunnin ja täyttelemässä monisteita englannin tunnilla. Siellä meininki on kuin ala-asteella. Oppilaat viittaa ja opettaja jakaa vastausvuoroja. Tuntiaktiivisuus nostaa numeroa. Juttelin kyllä tunnilla englantia vieressäni istuvalle vaihtarille muutaman sanan, mutten viitannut kertaakaan. Lasketaanko se tuntiaktiivisuudeksi? Iltapäivällä kävin katsomassa kuudennenluokan hiihtotuntia ja löysin opettajaesikuvani. Aurinko paistoi ja kevään aavistuksen saattoi jo aistia. Kotona olen lähinnä vain ollut. Söin kolme korppua. Korput on hyviä ja olin unohtanut, että minulla edes on korppuja. Kohta lähden ehkä ulos. Iltalenkin jälkeen nukkuu paremmin. Ei vielä pidä nukkua. Ehkä ensin vähän Gilmoren tyttöjä tai sitten voisi tietty katsoa olympialaisia.

Siperia opettaa - niin minäkin!

Viime viikonloppuna näin Anna Puun. Tanssimassa lavalla ihanassa mekossa, laulamassa, hymyilemässä ihmisille, jotka räpsivät kuvia ja pyysivät nimikirjoituksia. Anna oli hyvin lyhyt, päätä lyhyempi bändin muita jäseniä. Tänä viikonloppuna näin Ilkka Jääskeläisen. Ruokajonossa, koululla. No, ei siitä sen enempää, koska Ilkka oli ehkä kaikista vähäpätöisin asia, jonka haluan kuluneesta Talvipäivä-viikonlopusta muistaa. :)

Sen sijaan haluan muistaa torstai-illan jännityksen ja levottoman yön, jonka aikana heräsin siihen, että olin aivan hikinen ja kuumissani. Perhanan jännitys. Perjantai-aamu valkeni kuitenkin aurinkoisena ja sain kaikki tavarani raahattua koululle, vaikka se viimeinen mäki tuottikin lähes ylivoimaisen esteen. Kädet tutisten sain syötyä ja matka kohti Jyväskylää saattoi alkaa. Tavaroiden raahaus jatkui määränpäässä kolmannen kerroksen huoneeseen, ruokailuun, avajaisiin ja niin edelleen. Aika majoituksessa kului juomapelien ja muun yleisen hengauksen merkeissä. Ilta toi tullessaan jääkylmän ulkoilman, pitkän baarijonon, täpötäyden baarin jos toisenkin. Pizzerian ja pojan, joka jäi meidän lähdettyä syömään pizzojemme jämiä. Ja oikeastaan kaksi hyvin sekavaa taksin tilaus-sessiota, joiden ansiosta lopulta pääsimme lämpimässä autossa takaisin kouluun ja nukkumaan.

Toisena päivänä laskettiin pulkalla, pelättiin norovirusta, jonotettiin vessaan, syötiin, hengailtiin, jonotettiin vessaan ja kuunneltiin, kun helsinkiläiset pelasivat hauskaa muumiaiheista peliä. Illalla lähdimme omalla porukalla syömään ja saimme eteemme niin valtaisat annokset, että osa taisi jokaisella jäädä syömättä. Mutta pääasia oli, että ruoka oli hyvää ja maha tuli täyteen. Sitten taas baarijonoon. Pitkään. Joku sanoi, että olimme jonottaneet 40 minuuttia. En jostain syystä ihmetellyt, miksi varpaani eivät enää sisälle tultaessa tunteneet mitään, eivätkä oikeastaan taipuneetkaan mihinkään suuntaan. Nice. Mutta sitten oli taas lämmin ja tanssitti jälleen.

Opiskelijabileissä on paljon hyviä puolia. Eräs on haalarit. Ei tarvinnut juuri viikonloppuna miettiä, mitä laittaisi päälle, koska aina oli haalarit. Tosin, se mitä niiden alle sitten laittoi estääkseen jäätymiskuoleman, onkin sitten asia erikseen. Toinen hyvä puoli on hyvä yhteishenki. Ikuisuuksia kestäneissä vessajonoissa yhteisiä puheenaiheita löytyi helposti ja lähes kaikki lämpenivät samanlaiselle ope-huumorille. On se vaan niin kivaa olla okl:ssä. Ensi vuonna bailataan sitten Tampereella.

Värikuvina jossain lensi linnut

Olen hämmentynyt viimeaikoina lumen määrästä. Lumikasat ovat valtavia, tai ainakin ne tuntuvat olevan paljon suurempia kuin ennen. Kävelytie, jota normaalisti tallustan aamuisin kouluun, on muuttunut pelkäksi poluksi, jossa kaksi ihmistä ei mahdu toisiaan ohittamaan. On ollut kylmä ja luminen talvi. Sanoisin. Ja se jatkuu, mutta ehkä keväästä on jo aavistus ilmassa. Ainakaan ei ole enää yhtään niin pimeää kuin joulukuussa. :)

Koulussa opettaja kutsui luokkaamme tänään kusiaispesäksi. Kaikki hötkyilivät sinne tänne, yksi sai maalia paidalleen ja ainakin minulla tuntui koko ajan olevan joko siveltimet, maalit tai vedospaperit juuri väärällä pöydällä ja väärän väriseen maaliin sotkeutuneina. Paperit loppuivat kesken ja maali kuivui liian pian, joku oli "varastanut" siveltimeni ja viivotin unohtui lopulta kouluun. Hmm. Vaikkei ehkä nyt siltä kuulostakaan, niin kyllä. Olen oikeassa koulussa. Yliopistossa. Joskus mietin, miten minulla juuri on käynyt niin hyvä tuuri, että olen ensi yrittämällä löytänyt ja päässyt kouluun, jossa viihdyn ja vielä kaiken huipuksi saanut niin hyvän luokan, että ihmiset ympärilläni saavat väkisin hymyn huulille. Joskus kuuntelen erään ystäväni tuskailuja omasta opiskelustaan. Siitä, kuinka hän laskee kutakuinkin viikkoja valmistumiseensa (ja hänenkin kohdallaan puhutaan kuitenkin vielä vuosista). Haluaisin kysyä "Miksi olet siinä koulussa? Jos kerran koulukin on jo noin vastenmielistä, oletko ajatellut, että tulet tekemään sitä työtä vuosikaudet?" Tietenkin hän on, mutta jatkaa silti. On aika surullista, jos opiskelu ja työ määrittelee elämää, eikä päinvastoin.

Minusta tuntuu joskus, että blogia päittäessä ajattelen kirjoittaa yhdestä asiasta, mutta päädyn kertomaan toisesta. Ehkä tässä kävi niin nytkin, mutta pääasia oli se, että eläminen on pääasia ja kaikki muu on vain elämän oheistoimintaa. Hmm... Tänään tulee Bridget Jones telkkarista, ihan kohta oikeastaan. Tykkään siitä, koska se vain on niin hömppä.