Viime vuoden joulukuussa muutin tavarani Savonlinnasta isän luokse. Vietin kuitenkin joulua äidin luona, jonka jälkeen asuin puoli vuotta Englannissa. Sitten tulin takaisin, purin rinkkani ja koetin järjestellä tavaroita mahdollisimman loogisesti sen mitä nyt pystyin. Viikko menikin ihan hyvin. Sitten lähdettiin Rantasalmelle, Lahteen ja mökille. Mökiltä palasin viikko sitten takaisin isän luokse.
Voitteko uskoa, että en malta odottaa sitä, että pääsen muuttamaan omaan pikku koirankoppiini Joensuuhun ja saan edes jotakuinkin kaikki jutut omille paikoilleen??
Tämän koettelemuksen jälkeen en jaksa enää ihannoida niitä ihmisiä, jotka silmät kirkkaina väittävät, että heidän koko omaisuutensa mahtuu yhteen rinkkaan tai kuunnella heitä, jotka sellaisesta unelmoivat. Tämän vuoden kokemukset ovat opettaneet minulle, että tarvitsen ja kaipaan materiaa ympärilleni. Arkeen sisältyy yllättävän paljon pieniä asioita, joita tarvitsee ja joiden tarpeellisuutta harvoin tulee ajatelleeksi siinä "kaikki yhdessä rinkassa" fantasioinnissa.
Olen esimerkiksi huomannut, että omassa arjessani nautin siitä, että
- kun pesen hampaita, hammasharjan vieressä on myös hammaslankaa
- kun menen nukkumaan, sängyn vieressä on käsi-, kasvo- ja huulirasvat
- kun herään, tiedän mistä löydän puhtaat alushousut ja sukat
- ja että illalla tiedän, minne laitan likaiset
- jos päätä särkee, tiedän mistä löytää Buranaa
- kun lähden lenkille, voin laittaa jalkaan lenkkarit ja kun lähden kaupungille voin laittaa tennarit
- kun lähden lenkille minulla on eri takki kuin kaupungilla
- minulla on rinkan lisäksi pienempi ja siistimpi laukku
- kun kännykkää pitää ladata, tiedän missä on laturi
- kun mp3 soitinta pitää ladata, tiedän missä on laturi
- mennessäni uimaan tiedän missä on uikkarit
- karvojen kasvaessa tiedän missä on sheiveri
- omistan shampoon lisäksi myös hoitoaineen
- saan aamulla valita useammista vaatevaihtoehdoista
- voin kuunnella halutessani radiota tai lukea kirjaa
- voin lakata kynnet
- tiedän missä on hiuslakka, hiustenkuivaaja ja mielellään myös hiuspuuteri
- tiedän, missä meikkini ovat
- tiedän, missä on deodorantti
- tiedän, missä on verkkopankkitunnukset
- tiedän, missä on kynä ja paperia
- tiedän missä on muistitikku, jossa on graduni
- tiedän missä on aurinkolasit
- tiedän missä on piilolinssit
jne.
Englantiin lähtiessän jouduin käymään tämän koko ajatuskuvion läpi, että osasin pakata niiden vaatteiden lisäksi edes suurimmaksi osaksi kaiken oleellisen mukaan. Siellä elämä olikin suhteellisen helppoa, koska kaikki ehti löytää paikkansa ja tiesin, mistä mitäkin etsiä. Mutta tämä kesä on ollut paljon kinkkisempi. Kaikki on mahtunut pieneen rinkkaan juu, mutta aika monesta tuonkin listan asiasta olen joutunut tinkimään. Tai lainaamaan vanhemmilta. Ja kesä on sentään ollut aika helppoa aikaa, kun ei ole tuosta vaatetuksesta niin tarvinnut stressata.
Ja tosiaan, en ole löytänyt omaa henkistynyttä itseäni kaikella tavarasta luopumisella vaan sen sijaan minusta on tullut stressaantunut ja ärsyyntynyt, kun yritän pitää palapeliä päässäni kasassa, etten kohta jo hukkaa itseänikin.
