Istun, olen hyvällä tuulella ja kuuntelen The Killersiä

Tänään on pitkästä aikaa ollut mukava maanantai. Koulua oli vain muutama hassu tunti ja nekin iltapäivällä. Kerrankin sai herätä aamulla kaikessa rauhassa, mennä kouluun silloin kun sattui lähtemään ja soittaa lähes kaksi tuntia pianoa. Ja kun lähti koulusta, ei ollut mahaa raastava nälkä, vaan sellainen olo, että "kohta voisi syödäkin". Nyt on läksyt (enkun keskustelutuokion suunnitelma) tehty ja kello on vasta puoli seitsemän. Mitä autuutta. Ja tentistä, jossa hylkäysprosentti oli aikamoinen, minun arvosana ei ollut sen vähempää kuin neljä :) Tosin jo tentin jälkeen tiesin, että olin osannut vastata kumpaakin kysymykseen oikein, eli osasin odottaakin ihan hyvää numeroa, mutta silti jaksan olla iloisen yllättynyt. Pisteenä iin päälle sain vielä tänään kutsun/pyynnön/vaatimuksen lähteä helmikuussa Anna Puun keikalle ja lupauksen/oletuksen/varmistuksen eturivin paikoista. Whipii!!

Asioita

Vihreä kitaralaatikko junan hattuhyllyllä, rapiseva sipsipussi, rumat, ihanan lötköt vaatteet, musiikki, tekstiviestit, linja-auto pimeällä mutkaisella tiellä, myöhäiset kulkijat.
Koulussa vielä neljän jälkeen, nälkä, väsymys, vitutus, ruotsin esitelmä, liian vähän aikaa istua sohvilla ja sosialisoitua, seitsemän sekuntia tolpassa roikuntaa, hyväksytyt tentit, tuleva pianotentti.
Pimeä koti, facebook, sisustusohjelmia, kuollut kukka, radio, vaikeat ruokapäätökset, pudonneet vaahteran lehdet tiellä, kotitehtävät joita ei jaksaisi tehdä, asioiden pohdinta.
Baarissa istuskelu, levottomuus. Huonosti nukuttu yö.

Yllätyssynttärit, jännitys, onnittelulaulu, shakkipelin ja lautapelin pelaus, herkut, höpöttely, häälaulut, itku, hankaluus, ilo, yhteisöllisyys. Väliin jääneet big brother jaksot.
Uninen aamu, pikkupoika, joka oli jättänyt pyörän tielle ja ryhtynyt haravoimaan, toinen pikkupoika, joka käveli hoitajan kanssa käsi kädessä ja roikutti pehmopupua korvasta toisessa kädessä. Tanssitunti, vaikeat askeleet, haaveet hienoista puvuista, sitä odotellessa. Vaiheilu. Viikonloppu täällä vai kotona? Muuton hyörinöissä vai viihteellä? Tanssittais.

Käännän pääni olen lähtövalmiina

Sää vaihtuu ulkona viikon sisällä harmaasta syksystä talveen ja takaisin keväiseen aurinkoon. Lämpötila ei kuitenkaan muutu. Palelee kroonisesti koko ajan. Tätä taas seuraavat kuukaudet :( Smg laulaa upeasta päivästä radiossa. Minäkin tahtoisin oppia tekemään piruetin tai kompastua johonkuhun lasikaupan edessä. Onkohan täällä edes lasikauppaa?

Aamuyöllä heräsin ja tajusin, että minulla on vielä tunti aikaa nukkua. Pääni oli vähän aikaa vapauttavan tyhjä kaikista ajatuksista. Tiedättekö, se on kumma tunne, kun heti herättyään ei muista, mitä on edellisenä päivänä ajatellut tai tehnyt. Tai mitä on ylipäänsä koko elämässään ajatellut tai tehnyt. Ja sitten kaikki alkaa pikku hiljaa palailemaan. Yksi kerrallaan ajatukset täyttävät taas mielen, ja kaikki on aivan kuin nukkumaan käydessä. Voisikohan kuitenkin olla mahdollista, että joskus ei vain sitten muistaisikaan? Että miettisi ja miettisi "mitä minulta odotetaan tänään?", mutta ei saisi yhdestäkään langasta kiinni. Se voisi olla aika pelottavaa. tai toisaalta, jos ei tiedostaisi sitä itse, olisi varmaan tullut hulluksi :)

Väsyttänyt tänään koko päivän. Nukuin kait yöllä liian vähän. Tai sitten se on vaan tämä opiskelu. Kun on sitä ja tätä vähän koko ajan. Eilenkin oltiin koululla vielä seitsemältä illalla. Mutta minä pidän tästä, joka tapauksessa tätä jaksaa, kun tietää opiskelevansa oikealla alalla.

Syysillan kadonnut valo

Kuuma terä saa tinalangan sulamaan ja leviämään hehkuvana liemenä kahden teräslevyn väliin. Kun tina jähmettyy, ovat teräslevyt kiinnittyneet toisiinsa. Tätä kutsutaan pehmytjuotoksi ja tätä harjoittelin tänään koulussa. Erään kerran kun en onnistunut, sain aikaan pieniä tinahelmiä, joka oli aika mielenkiintoista. Pidän aika paljon teknisistä töistä :)

Koulussa oli tänään hämärämpää kuin tavallisesti. Se ei johtunut siitä, että sisätilat olisi yritetty sovittaa yhteen ulkona vallinneen hyvin harmaan ja syksyisen tunnelman kanssa, vaan energiansäästö tempauksesta. Minusta hämärä koulu oli jollain tavalla hyvin tunnelmallinen eikä se synkistänyt mieltä, kuten olisi ehkä saattanut odottaa. Oikeastaan tuli vain tavallista kotoisampi olo. On hassua huomata, että tällaisilla aivan pienilläkin muutoksilla voi arkipäivä tuntua erilaiselta. Ja näinä syysiltoina, kun valo on jo ulkoa kadonnut ja kun koko päivän on kulkenut muutenkin heikossa valossa, voi antaa itselleen luvan olla kotonakin sytyttämättä kattovaloja ja istua kynttilöiden tunnelmassa.

Kaksi perhosta lepatteleekin nyt ikkunalaudalla. Ikkunan takana näkyy sateen kastelema katu ja maahan sataneet vaahteran lehdet. Biologian kirja odottaa sängyllä lukemista ja tiskit keittiössä sitä, että joku tulisi ja tiskaisi. Minä odotan sitä, että kello tulisi yhdeksän ja voisin tehdä jokaviikkoisen matkan Karjalan kunnaille. Haikailla hetken kesää.

Voi miten mukava uusi viikko...

Miten on mahdollista, että aina kaikki kaikki kaikki asiat kasaantuvat muutamien päivien tai viikkojen ajalle? Nyt seuraavan kahden viikon sisällä odottaa kaksi tenttiä, yksi ISO palautuspäivä sekä neljä pienempää juttua, mitkä pitää saada palautetuksi ja sitten vielä kaksi seurantatuntia jollain koululla, jotka myös pitää saada sovitettua sekä omaan että koulun lukujärjestykseen. Huoh huoh. Ehkä joku sitten parin viikon päästä kerää minun hajonneet palaset takaisin yhteen ja puhaltaa uuden hengen virtaamaan sisääni.

__

Lauantaina ei kuitenkaan ollut stressistä tietoakaan. (Paitsi ehkä vähän päivällä, kun tahkosin yhtä tenttikirjoista läpi kovalla tohinalla). Illalla sain luokkalaisia luokseni kylään, oikeastaan ensimmäisen kerran koko Savonlinnassa olon aikana kokoonnuttiin nimen omaan minun luokseni. Tarkoitus oli pitää Disney-ilta ja jatkaa sen jälkeen baarin puolelle vähän tanssimaan. Elokuvaksi valikoitui Kaunotar ja hirviö, joka oli ainakin minulla yksi ehdoton lapsuuden suosikki. Vaikka useat kohtaukset näyttivät näin aikuisena vähän latteilta, oli elokuvassa myös paljon sellaista, johon ei lapsena ollut kiinnittänyt huomiota, ja joille nyt repeiltiin ihan urakalla.

Illemmalla käppäiltiin vielä baariin. Tällä kertaa ei menty sinne meidän kantapaikkaamme, vaan kokeiltiin vähän kauempana sijaitsevaa rock-henkistä paikkaa. Vaikka baari ei ehkä ollut ihan sellainen, jonne ensimmäisenä olisin haluamassa uudestaan, oli kivaa vaihtelua välillä kuulla baarissa jotain muutakin musiikkia kuin ainaisia Poker faceja ja kumppaneita. Ilta oli mukava, ellei ihan viimeistä välikohtausta oteta huomioon. Baarista tosiaan lähdimme samaan aikaan, kun erästä miestä talutettiin ambulanssiin päähän osuneen tuopin tuottaman haavan takia. Ei ole kivaa nähdä verta joskus kolmelta aamuyöllä.