lauantai 28. huhtikuuta 2012

Linturetki

Olen luonteeltani enemmän iltavirkku ja aamunukkuja. Inhoan aikaisia herätyksiä, enkä voi ymmärtää ihmisiä, jotka viikonloppuisin ja lomillakin heräävät ennen kymmentä.Mikään ei oikeasti vedä vertoja sille tunteelle, kun havahtuu joskus seitsemän aikaan ja tajuaa, että ei ole pakko nousta tai tehdä muutenkaan yhtään mitään. Korkeintaan kääntää kylkeä ja möyhiä vähän tyynyä.

Tänä aamuna tein kuitenkin poikkeuksen. On lauantai ja heräsin puoli seitsemältä. Isäni on melko innokas lintuharrastaja ja hän jaksaa aina jankata siitä, miten lintutornille pitää mennä ajoissa aamulla, että siellä jotain näkeekin. Joo joo. Mutta kun se nukkuminen on vaan niin paljon mukavampaa. Lupasin kuitenkin, että jos näin kevään kunniaksi yhtenä aamuna revin itseni ylös vapaaehtoisesti. Ja minähän revin. 

Ilma oli kauniin aurinkoinen, mutta aamuisen raikas. Kevyt tuulenväre kävi pihapuissa. Pakkasimme eväät ja keitimme teetä termospulloon. Hyppäsimme autoon ja ajoimme lintutornille. Ihmetellen havaitsin, että emme olleet edes ainoita, autoja oli jo parkissa parikin kappaletta. Sitten vaan reput selkään ja kumisaappaat jalkaan. Polku, joka johti tornille, oli joutunut tulvan valtaan. Se alue, joka kesällä on melko kuivaa suota lainehti nyt järvenä tornin edessä ja ympärillä. Kumisaappaat oli todella tarpeeseen, kun rämmimme huteria ja uppoavia pitkospuita pitkin kohti tornia. Välillä piti kiertää kaukaa metsän kautta, jotta vesi ei olisi hulahtanut saappaanvarsista sisään. 

Perille kuitenkin päästiin ja meitä vastassa oli pieni seurue oikeita lintuharrastajia. Nämä oikeat lintuharrastajat tuntee siitä, että he ihan nopeistakin havainnoista osaavat sanoa, mikä laji on kyseessä. Isän kanssa saamme joskus arpoa kauankin, onkohan kyseessä nyt se vai tämä laji, mutta nämä herrat olivat toista luokkaa. Ei tarvinnut kuin sanoa, että: "Tuolla lentää joku lintu" niin jo tuli vastaus: "Se on metsäkirvinen", "Aha".. 
Toisaalta toinen heistä kertoi harrastaneensa lintuja jo viisikymmentä vuotta, joten eikähän siinä ajassa jo ehdi oppiakin jotain.

Loppujen lopuksi olimme tornilla pari tuntia ja näimme kurkia, kuoveja, metsäkirvisen, lokkeja,tukkasotkia ja ruskosuohaukkoja. Sekä joitain muita mustia mönttejä lentämässä metsän laidassa :)

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Huhtikuu, paras kuu

Tein äsken hurjan heräteostoksen, ostin pienen pussin juustopalloja. Siis niitä "sipsejä". En yleensä ikinä osta itselleni kotiin sipsejä, vaikka niistä pidänkin. Tänään en vain osannut vastustaa kiusausta. Ja tuossa se pussi nyt nököttää avonaisena koneen vieressä ja naputtelen näppäimistöä suolamähmäisillä sormilla. No mutta ei kai se haittaa. Päivä on muutenkin ollut hieman epätavallinen. Taivaalta sataa vuorotellen vettä, räntää ja valoa. Ei voisi todempi olla se vanha veisu "aurinko paistaa ja vettä sattaa, taitaa tulla kesä". No niinhän se tulee, västäräkinkin näin eilen värjöttelemässä loskaisessa maassa.

Lähdin pitkästä aikaa kirjastoreissulle suurena aikomuksenani vain palauttaa ja lainata yksi kirja, ehkä pari levyä ja sitten joku äänikirja. Musiikkikirjastolla meinasin kuitenkin hukkua valinnanvaikeuteen, koska paikalla oli vaikka mitä huippuja levyjä. Ja koska kirjastossa kaikki on kuitenkin ilmaista, rahtasin tietysti kotiin ne kaikki. Esimerkkeinä voisin mainita Maria Menan levyn Cause and Effect, sekä Matti Johannes Koivun Toisen maailman nimi -albumin. Osa lainaamistani levyistä oli toki vanhojakin ja ennestään kuunneltuja, mutta jotkut levyt vaan innostavat juuri näin kevätaikaan. Esimerkiksi Kent on minulle kevätmusiikkia.

Nyt aurinko paistaa taas ja pari kouluhommaa odottaa tekijäänsä. Onneksi juustopalloja on vielä jäljellä.