Elämää ikkunan takana

Vaalea talviaamu muuttuu nopeasti hämärän kautta pimeäksi. Raukea ja hidas sunnuntai suorastaan vaatii käpertymään peitonmutkaan, hakemaan uusia ja uusia paloja pitsaa sekä katsomaan monta jaksoa uudehkoa päivittäissarjaa netistä. Peruuntuneet suunnitelmat sallivat uppoutumisen fiktiivisten henkilöiden elämänkiemuroihin moneksi tunniksi. Kotona on hyvä olla, koska eilisen suursiivouksen jäljiltä joka paikka kiiltää ja kaikki on tip top järjestyksessä. Siirsin tietokoneen erittäin hienon älynväläyksen seurauksena lattialle, koska näin ollen saan tehtyä paljon enemmän juttuja pöydän ääressä. Nyt ei myöskään tee mieli jumittaa koneella liian kauaa, koska asento tuntuu hyvin epäergonomiselta. Hartioita jumii jo nyt.

Eilen istuttiin iltaa kaveriporukalla, syötiin, juotiin ja pelattiin Guitar heroa ja jotain autopeliä (sori H, mulle ne kaikki näyttäytyy ihan samanlaisina, kaikissa ajetaan autolla:) Illalla mentiin vielä baariin ja jouduttiin jopa jonottamaan hetkinen. Tosin imagojonossa, porukkaa ei ollut mitenkään erityisesti. Huomasin itsestäni kasvaneen jotenkin uudenlaisen baareilijan, on-off -tyypin. Jos tuli hyvä kappale, hypin ja pompin ihan hulluna, eikä tila meinannut riittää, mutta jos kappale ei iskenyt, en jaksanut juuri evääni heilauttaa.

Kohta vuorossa joulukorttien kirjoitus ja siirtyminen ikkunan toiselle puolelle, auringon kultaamaan, hämärtyvään iltapäivään. Ulos, koska ulkona ilma on raikasta ja pakkanen nipistelee poskia.

Sitä ja tätä

Viimeiseen seitsemään päivään on mahtunut yhtä ja toista. Olen nauttinut jälleen kerran mökillä olemisen rauhasta ja hurjasta mäenlaskusta potkukelkalla koiran vetäessä täyttä laukkaa kelkan edessä vielä lisää vauhtia. Olen nukkunut junassa ja lukenut tunnin Kjell Westön kirjaa Älä käy yöhön yksin Pieksämäen rautatieasemalla. Samaisena päivänä käytin varmaan neljä tuntia koulun pikkujouluihin valmistautumiseen, olipahan kerrankin aikaa oikein kunnolla. Juhlat juhlittiin Olavinlinnassa, missäs muuallakaan kun Savonlinnassa ollaan. Linnassa oli ruokaa, juomaa, tanssiesitys, räppiä ja bändi. Ja ihan huippu dj. Loppuillasta tanssittiin jo ilman korkkareita linnan kivilattialla, tai no, omalta kohdaltani se oli kai lähinnä pomppimista. Kotimatkaa kaunisti järjettömän kaunis lumisade, joka sai koko paikan näyttämään satulinnalta.

Eilen oli musiikinopiskelijoiden järjestämä kirkkokonsertti pääkirkossa. Lauluja oli valittu esitettäväksi laidasta laitaan, siellä laulettiin niin Varpunen jouluaamuna kuin joitain ihme saksankielisiäkin veisuja :) Tänään aihepiiri vaihtui aivan toiseen ja löysin itseni liikuntatunnilta harjoittelemasta lay uppia ja vastustajan harhautusta. Niin korista siis, pitää tarkentaa, koska itse en edes ennen tiennyt, mitä lay up tarkoittaa(enkä kyllä tiennyt vielä kuukausi sitten sitäkään, mitä passari tekee lentopallossa...). Että ala-asteen liikanopettaja juu. Loppuillasta istuttiin vielä kolme tuntia muutaman muun kanssa koululla aloittelemassa joulun jälkeen varsinaisesti alkavaa valtavaa editointiurakkaa. Suunniteltiin jo makuupussien hommaamista ja majoittumista koululle.

Olo on jouluinen. Joulua odottava ja lomaa odottava. Odotan sitä, että pääsen vähäksi aikaa pois täältä kouluaherruksen keskeltä tv:n, saunan ja suklaan ääreen. Ja että pitkästä aikaa näen erään ystävän joka tulee Kajaaniin jouluksi. Voihan voi, enää kuusi koulupäivää!