Uusi alku on tuntunut oudolta.Yhtäkkiä ympärillä pyörii kummia naamoja, jotka eivät ota mitään kontaktia. No, eipä silti että itsekään olisin siinä asiassa ollut kovin aktiivinen. Kynnys nousee suureksi siinä vaiheessa, kun löytää itsensä väärältä tunnilta ja heti aluksi opettaja kysyy "Minä vuonna aloitit opinnot?" Kuulen pientä naurua, kun vastaan hetken empimisen jälkeen, että no 2008. Ja sitten tosiaan tajuan olevani aivan väärässä paikassa ja tehneen tunnustukseni aivan turhaan.
Mutta en minä aiemmin ajatellut kuuden vuoden opintoja mitenkään isona tai outona asiana. Nyt se vasta konkretisoituu, fuksien ja muiden "Joo, oon opiskellu jo monta vuotta, kohta alotan kandia" -tyyppien keskellä.
Toisaalta, olen kuitenkin itsekin kuin fuksi. Uusi koulu ja täysin uusi ala. Ensimmäisenä päivänä, alle viikko sitten, en vielä edes tiennyt mitä fennistiikan peruskurssi sisältää ja nyt tiedän. Kasvatustieteen puolella tällaista ei koskaan tapahtunut. Aina tiesin, mitä oli tulossa.
Jotenkin sitten aloin antaa itselleni anteeksi. Totesin, että ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni olen siinä tilanteessa, että ei oikeasti pidä alkaa "uran" suhteen liikaa ajatella, mitä muut ajattelevat. Eikä varsinkaan tehdä pitkäksi venähtäneistä opinnoista itse itselleen ongelmaa.
Eilen poljin kirjastoon ja lainasin sieltä pinon suomalaisen kirjallisuuden klassikoita ja tunsin niin olevani oikealla alalla. Kuinka moni muu voi opiskella samalla kertaa kahta unelma-alaansa?
Ja sitten vielä kun oppisin kirjoittamaan kuin Juha Itkonen tai Riikka Pulkkinen... No, se ehkä vaatii jotain sellaista, jota minulla ei ainakaan vielä ole. Kokemusta. Ja harjoittelua, jonka suhteen olen aivan liian laiska.
Parin viikon jälkeen uskon suhtautuvani jo huomattavasti rennommin
tähän kaikkeen. Osaan olla aidosti onnellinen siitä, että saan opiskella
vielä pari vuotta lisää ja oppia asioita, jotka minua kiinnostavat.
Eikä tässä kaupungissa nyt ainakaan ole valittamista. Kaikki tuntuu jotenkin kauniilta ja luontoa ympärillä riittää. Ei tarvitse enää arpoa lenkille lähtiessä kahden vaihtoehdon väliltä. Vaihtoehtoja on liiankin monia.
Tulee tosiaan valitettevan usein mietittyä, että mitä, miten ja missä ajassa PITÄISI tehdä sitä sun tätä.. Mutta kukapa sen oikeasti muka määrää? Ei kukaan muu kuin minä itse.
VastaaPoistaTää biisi on mun mielestä hyvä, ja käsittelee just tuota aihetta:
http://www.youtube.com/watch?v=Q_H77Ledl_I
"Science has a hard time answering the big questions, why are we here, why was their a big bang, why does nature follow rules. Perhaps we are literally all one in the same energy dreaming life up together in a huge collective consciousness. This is called the idea of the Holographic Universe. We are all souls (energy) that experience this physical reality together to gain experience and intelligence. The beauty of this, and the power of this song is the idea of your own power. Stop denying yourself your greatness and believe. There is NOTHING to fear. The power of the mind is only just being understood. When the old man says he wants to tell him something before he "graduates" it is implying he is on to the next class, and he has gained a lifetime of experience as a soul, and he has realized that we are masters of our own reality, so don't let fear shape that reality. Kill your heroes, and stop idolizing and worshiping people around you. We ARE ALL ONE, and they do not have anything more than you. Believe in yourself, you are your own hero. We love you more than you know. WE love you, WE are one, WE are everyone together. All living things are bonded so profoundly and we are only beginning to understand. Stop waiting for life, and live it. Since I have learned about these theories, they are popping up everywhere. When I heard this song I had chills. Awolnation is here to help us achieve a higher consciousness. We wrote this song, it is a beacon for us to follow. We are talking to ourselves. Pinch yourself and wake up, assume your power and use it as a force of love. LIFE IS SO AMAZING! No matter what happens, you have the power to control your reaction. Be positive, do positive, and love everything. Times are changing."
http://www.xl102richmond.com/pages/virginia.html?article=10546249#ixzz2f3ulUNYX
Hahaa, en ollu ees huomannu, että olit tätä kommentoinu :) Ihan kyllä totta on tuo mitä tuossa sanotaan. Mua itteäni tämä oma suhtautuminen on jopa hämmentäny, koska en aiemmin yhtään ajatellu, että olis jotenkin outoa vielä jatkaa opintoja. Sit se vaan yhtäkkiä iski vasten kasvoja, kun tuntu että oon aina jokapaikassa se pisimpään opiskellu. Vaikka siis en varmasti oo, mutta jotenki sitä vaan alkaa ite vertailla
Poista