En oo jaksanu kirjoittaa mitään pitkään aikaan. Vaikka eipä se haittaa, koska blogien lopettaminen tuntuu olevan trendikästä tällä hetkellä. Mutta olen kuitenkin kirjoittanut tätä ensisijaisesti itselleni ja olen täällä halunnut pitää yllä jonkinnäköistä kirjoitustaitoani. Ja nyt juuri minulla on taas tunne, että huvittaa kirjoittaa. Siispä kirjoitan.
Sivupalkin esittelyteksti ei muuten pidä enää paikkaansa. Valmistuin viime keväänä ja olen ollut koko lukuvuoden töissä. Se on ollut mukavaa, mutta toki vapaa-aika on kutistunut melko minimiin. Siksikään ei ole tullut kirjoiteltua. Ei ehdi. Koko ajan pitää yrittää pitää mielessä miljoonaa asiaa. Ja siitä huolimatta löytää itsensä hiekkakentällä nököttävältä pikkukoululta ilman sen suurempia ulkovaatteita tajuten, että "ai nii meidänhän piti lähtee metsään heti seuraavalla tunnilla". Eikä oo välkkää. Ja vaatteet on isolla koululla yläkerran pukuhuoneen kaapissa. Tai tunnilta, jälleen siellä hiekkakentän pikkukoululla, vain muutaman padin kanssa, vaikka luokassa on yli kymmenen lasta ja kaikkien piti saada pelata lopputunti kirjainpeliä.
Elämä on muuttunut vähän sellaista putkea muistuttavaksi. Monta asiaa, mitä pitää hoitaa ja kyllähän se vastuukin jossain tuntuu. Pelottaa ettei lapset opi sitä mitä pitäis. Tai että jättää huomiotta jonkun tärkeän jutun, mitä joku miettii sitten vielä vanhanakin. Mutta muodostaan huolimatta tämä putki on kuitenkin ollut toistaiseksi oikein mukava ja mieluummin olen täällä kuin jossain muualla.
