Naisella on tummat piirteet, hän näyttää ehkä hieman ulkomaalaiselta. Hänen silmänsä ovat ruskeat ja kulmakarvat niiden yläpuolella paksut, mutta kauniisti muotoillut. Naisen kasvot ovat kauniit, ehdottomasti, mutta luonnollisella tavalla. Hän on pukeutunut punaiseen, puolipitkähihaiseen paitaan ja löysiin college-housuihin. Valkoiset tennarit ovat ajan saatossa nuhjaantuneet harmahtaviksi. Käsivartta koristaa muutama keskikokoinen tauointi. Nainen on raskaana ja hän taluttaa tiikerinraitaista koiraa.
Mies naisen vieressä on kalju, ehkä hieman naista lyhyempi. Ensimmäisenä kiinnitän huomioni miehen käsiin. Ne ovat kokonaan tatuointien peittämät, paljasta ihoa ei näy. Miehellä on pantterin pää tatuoituna niskaan, vasemman korvan taakse. Ennen kuin teen sen hätäisempiä johtopäätöksiä, katsahdan miehen silmiin. Ne ovat ystävälliset, sanoisin jopa suloiset ja pehmeät. Välillä olen näkevinäni niissä vanhoja arpia, julmuutta, joka nyt on pyyhkiytynyt pois. Mieleni rakentaa tarinaa entisestä linnakundista, joka on päässyt eroon nuoruutensa vaikeuksista, ehkä huumeista, rikoksista...
Mies lukee englanninkielistä kirjaa jostakin nyrkkeilijästä. Hän näyttää kuvia naiselle, joka katselee niitä kiinnostuneena.
Koko junamatkan tuijotan pariskuntaa vaivihkaa. Välillä katseeni kohtaa heistä jomman kumman silmät. Nainen näyttää sisäänpäin vetäytyvämmältä, mutta mies tarkastelee avoimesti meitä muitakin junan matkustajia. He suutelevat ja juttelevat hiljaisella äänellä. He näyttävät onnellisilta yhdessä, siinä hikisenkuumassa junan vaunussa. Toivotan mielessäni heille hyvää tulevaisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti