tiistai 14. heinäkuuta 2009

Black and White

Sorrun hyvin usein haaveiluun ja saatan tylsinä hetkinä upota tarinaan, jonka pohja on esimerkiksi edellisyön unessani. Yleensä olen tarinoissa tutustunut kivaan poikaan samalla kun ystäväni sotkee asioita omalla tahollaan. Koen tarinani yleensä hyvin itsekkäiksi ja minä minä keskeisiksi, mutta eihän se haittaa, kun ne ovat vain unia ja tarinoita. Eihän?

Olen tullut siihen tulokseen, että tällaiset haaveet ovat minun tapani elää sitä elämää, johon oikeasti olen liian ujo. Enkä aina tiedä, onko tämä lopulta niin huono vaihtoehto (en nyt tarkoita sitä, etten olisi tehnyt oikeassa elämässäni mitään muuta kuin haaveillut). Haaveissa kuitenkaan ei tarvitse olla huolissaan mistään ja kaikki menee aina niin kuin itse haluan. Joskus saatan jopa unessa päättää, että "ei kun se nyt pussais tätä". Pystyn siis unen läpi tiedostamaan, että näen unta ja pystyn vaikuttamaan asioiden kulkuun.

On ollut myös hassua huomata, että kuluneen vuoden aikana -kun muutin pois omasta kotoa ja aloitin yliopiston- joitain tällaisia asioita on tapahtunut oikeastikin. Olen kokenut olevani huomion kohteena ja saanut ystäväporukan ympärilleni tavalla, josta ennen vain saatoin haaveilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti