Aamussa syksyn kuiskaus

Tuuletin hurisee jossain katolla. Iso rakennus kaikuu äänistä; nyt täällä selvästi on jo joitakin muitakin töissä minun lisäkseni. Palanneet kesälomilta. Kuuntelen sydän pamppaillen ääniä käytäviltä. Onko joku tulossa? näkeekö hän, että istun täällä bloggailemassa? Työaikani on jo ohi, eli tämä on ihan sallittua, mutta eihän se joku sitä tiedä ja olettaa minun käyttävän kallista työaikaani netissä. Eihän minun oikeastaan pitäisi välittää. Ihmiset kyttäävät toisinaan liikaa toistensa asioita, mutta jos oikea hätä jollakin on, se jätetään mieluimmin huomioimatta. Ihan kuin ongelma sillä poistuisi. Minulla on kuitenkin puhdas omatunto, kello on yli puoli kaksi ja pian jo kahtakymmentä vaille.

Tänä aamuna oli kylmä. Ilmassa aivan selvä syksyn tuntu. Ensimmäisenä sen huomaa aamuisin, mutta päivisin aurinko vielä jaksaa lämmittää ilman helteiseksi. Melko pian ollaan kuitenkin siinä vaiheessa, että jopa keskipäivällä varjossa palelee, vaikka auringossa hiki nousee pintaan. Silloin ei osaa päättää, ollako auringossa vai varjossa. Mutta muilta osin syksy on mukava vuodenaika. Koulun alkaessa tulee ainakin hetkellinen "uudesti syntynyt" olo, tekee mieli ostaa uusia vaatteita ja ehkä muuttaa hiusmallia. Eräs riitti ainakin minulle on myös uuden kalenterin ostaminen. Syysretkistäkin minä pidän, kanervien tuoksusta ja mustikoista. Kylmästä vedestä järvellä. Haikeudesta, kun kesä on jäämässä taakse.