Olen nyt oleskellut jo viikon täällä Manchesterissa ja elämä alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Asun siis paikallisessa talossa kahden englantilaisen tytön kanssa. Heitä en ole vieläkään tavannut. Sain asunnon eräältä tytöltä, joka on parhaillaan Suomessa vaihdossa ja halusi vuokrata oman huoneensa siksi ajaksi. Tässä on nyt ollut vajaa viikko tottua täkäläisen talon ... ankeuteen. Ihan suoraan sanottuna. Vaikka tämä asunto englantilaisittain on ilmeisesti aika hyvässäkin kunnossa, kaipaan silti suomesta eniten juuri asumismukavuutta. Sitä, etten löydä jättietanaa keittönlattialta aamuneljältä palatessani kotiin. Ja lämpöä! Mulla ei ole vielä ainakaan lämpömittaria, mutta kyllä huonelämpötila aamuisin varsinkin on varmaan jossain 10 ja 15 asteen välillä ja iltapäivällä kanssa. Siltä ainakin tuntuu. Sit se hetkellisesti nousee ehkä jonnekin 18-19 asteen paikkeille kun lämmityksen laittaa päälle. Lämmitystä saa käyttää vain 3 tuntia päivässä, koska se on niin kallista. Ei ihme, että täällä varmaan melkein kaikki talot ovat homeessa tai vähintään homehtumassa. Täällä mullakin haisee vähän kummalta. Mun huoneessa itseasiassa tosi kummalta aina välillä ja pelkäsin että juuri tää mun huone on homeessa. Mutta se saattaa liittyä tuohon lämmitysjuttuunkin.
Tässä vähän näkymiä täältä "kotoa". Tässä kokolattiamattoportaat yläkertaan.
Mun huone ja ihanan paksu peitto + fleecehuopa, joiden alla kelpaa nukkua. Pipon käyttöä yöllä olen harkinnut.
Tästä sitten alkaa nämä englantilaisen talon omat pikku erikoisuudet. Ensinnäkin ulko-oven lukko. Avautuu avaimella ja pitää myös lukita avaimella. Kun tulee sisään, pitää nostaa kahvaa ja vääntää tuota nuppia, jotta ovi menee lukkoon. Jos niin ei tee, kuka vaan voi tulla sisään.
Hanat. Miksi, oi miksi noiden kuuma ja kylmä vesinuppien pitää olla noin kaukana toisistaan?
Pelottava kaasulämmitysboileri. Jotta tuon saa päälle, pitää painaa vain yhtä nappia, jolloin humahtaa todella. mutta panikoin koko ajan että tuolle masiinalle tapahtuu jotain ja se räjähtää tms.
Kaasuhella, jonka kanssa onnistuin sähläämään totaalisesti jo toisella kerralla. Ekalla kerralla onnistuin keittämään spaghetit ihan onnistuneesti, mutta kaadoin ne vahingossa lavuaariin. Sitten kun laitoin vettä uudelleen kiehumaan, kattilan pohjasta alkoi lyödä oikeita lieskoja. Mietin siinä sekuntien aikana että mitä taahtuu apuaa. Otin kattilan pois ja sujin äkkiä levyn mutta edelleen joku kattilan pohjassa paloi. Panikoin todella että voinko laittaa kattilan esimerkiksi lavuaariin ja veteen, vai palaako siinä joku kaasujuttu. Laitoin kuitenkin ja tuli sammui. Asiaa lähemmin tarkasteltuani huomasin, että kattilan pohjaan oli tarttunut paperia, joka oli tietysti levyllä syttynyt tuleen. Ei mulla ikinä ole Suomessakaan tarttunut mitään paperia kattilanpohjaan, joten miksi, oi miksi täällä piti vielä tämäkin kokea???
Näkymä yhteen keittiönkaappiin. Tänne en yllättäen laittanut mitään :)
Siellä se home kasvaa.
Sitten vessa. Täälläkin kasvojen peseminen on vähän hankalaa, koska nuo vesihanikat on noin kaukana toisistaan. Tosin huomasin, että jos tuosta kuuma-hanasta laskee hiljalleen vettä ja pesee aika nopsasti, se pysyy kohtuulämpimänä.
Vessa pitää painaa tuommosesta kahvasta. Toimii melkohyvin.
Pari ekaa päivää mietin kuumeisesti, miten hitossa tuota suihkua pitää oikein käyttää. Se olikin aika yksinkertainen.
Niin ja edelleenkään en tiedä, miten tuonne vessaan saa valot... :D
Mutta sitten yksi positiivinen asia lopuksi. Täällä kaikissa pistorasioissa on valmiina tuomoset on/off nupit, joita olen suomessa nähnyt vain joissakin pistorasioissa. Kätevää, kun ei tarvitse aina irrottaa johtoa kokonaan seinästä.
Vaikka tässä nyt lähinnä angstaankin, olen silti ihan tyytyväinen, että saan kokea myös tämän todellisen englantilaisen asumisen. Vaihto-oppilasaika ei olisi todellista vaihtoa, jos asuisin luksusasuntolassa, kuten pari muuta vaihtaria. Lisäksi olen innoissani niistä englantilaisista kämppiksistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti