Kävelin eilen räntäsateessa eestaas kaupungilla, lainasin kirjastosta mielenkiintoisia kirjoja, jotka nyt houkuttavat tuossa yöpöydän reunalla. Pilaisn kävellessäni uudet hienot kenkäni, jotka nyt odottavat kohtaloaan kenkäkaupan tiskin takana. Palasin vielä kouluunkin, pyörin tyhjässä tilassa ja koetin pohtia, miten sitä voisi sisustaa uudella tavalla siten, että tila palvelisi muun muassa tiedon etsintää ja jakamista. Pelkillä tietokoneilla tilan täyttäminen olisi aivan hirveä ratkaisu. Onneksi muitakin ideoita on jo keksitty.:) Kotona nukuin tunnin päiväunet, joilta havahduin hätkähtäen
"Joko pitää lähtä kouluun..?" Tajuttuani, ettei kyse ole kouluaamusta, vaan iltahippoihin lähtemisestä, kulutin yllättävän helposti pari tuntia syömiseen, suihkuun ja iltaan valmistautumiseen.
Luokkalaisten kanssa syötiin, juotiin, höpöteltiin ja laulettiin Sing Staria monta tuntia, jonka jälkeen suunnattiin vielä kaupungin hurjaan tiistai-yöhön. Vaikka porukkaa oli liikkeellä melko paljon, oma juhlatuuleni latistui melko nopeasti. Vähän siinä tanssittiin ja kierreltiin ympäriinsä, mutta melko nopeasti teki mieli lähteä tallustamaan kotia kohti. Kaikkialla oli lumista ja kaunista verrattuna syksyn harmauteen.
Tänä aamuna olin ihan tyytyväinen siihen, että olin lähtenyt niinkin hyvissä ajoin kotiin. Sängystä nouseminen ennen seitsemää tuntui melkoisen suurelta ponnistukselta jo nytkin ja saatika se, että olisi saanut itsensä valmiiksi kouluun. No, puoli yhdeksän maissa löysin itseni kuitenkin jo höyläämästä jakkaranjalkoja puutyöluokasta, joka muistutti oikeastaan enemmän joulupukin pajaa. Kaikki hakkasivat, sahasivat, paukuttivat, kolistelivat töidensä kimpussa, sahat vinkuivat korvia särkevästi, joku kirosi epäonnistunutta sahausta ja opettaja yritti ehtiä neuvomaan jokaista parhaansa mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti