esikuva

Kaikilla meillä on esikuvia, malleja, ihailun kohteita, idoleita. Henkilöitä tai hahmoja, joiden kaltaisia haluaisimme olla, joiden käyttäytymistä ja vaikkapa pukeutumistyyliä yritämme matkia. Aina ihailun kohdetta ei tarvitse itse tuntea, voi olla, ettei ole koskaan edes nähnyt häntä oikeassa elämässä. Silloin ehkä ihailee enimmäkseen vain mielikuvaa, jonka tästä henkilöstä on saanut.

Ehkä se, millaisia esikuvia itsellemme olemme valinneet, kertoo jotain meistä itsestämme. Se kertoo jotain siitä, millaisia itse haluaisimme olla, mutta emme ole. Omia esikuviani yhdistää taipumus haaveiluun ja hetkessä elämiseen, maailman katsomiseen ei niinkään järjen vaan tunteen kautta. Kiinnitän huomiota myös sellaisiin henkilöihin, esimerkiksi koulussa, jotka eivät koko aikaa tuo itseään esille, mutta osoittavat silti olevansa itsevarmoja ja valmiita toimimaan yhteistyössä muiden kanssa.

Osa ihailunkohteista unohtuu, mutta ne tärkeimmät jäävät elämään. Ne alkavat pikkuhiljaa vaikuttaa elämään, niihin valintoihin joita tekee, ehkä jopa maailmankatsomukseen. Omalla kohdallani ainakin. Olisin varmasti erilainen ihminen, jos en olisi koskaan löytänyt Smg:n musiikkia ja Terhi Kokkosen sanoituksia, jos en olisi koskaan lukenut tätä tai tätä blogia, jos en koskaan olisi löytänyt itseäni harrastajateatterin mustalta lattialta tai lukenut niin paljon kirjoja.

Huomasin tänään, äsken, että osa tietokoneeni näppäimistä on kulunut jo ihan sileiksi. Hip. Huomenna hieman humalaa.