Kotini on siellä missä minäkin

Vietin viikonloppua kotikulmilla Kajaanissa. Perheeni oli sitten viimenäkemän muuttanut uuteen asuntoon ja pidin paikasta kovasti. Jollain tavalla tähän uuteen "kotiin" oli huomattavasti helpompi tulla, koska paikkaan ei liittynyt minkäänlaisia muistoja. Vaikka ensialkuun ajatus siitä, että uudessa asunnossa ei ole enää omaa huonetta minulle tuntui pahalta, huomasin pelon nyt turhaksi. Nyt minun ei tarvinnut enää nukkua tyhjässä huoneessa ja muistella, miltä se näytti vielä vuosi sitten, eikä mieleen tulvahdellut muistoja huoneessa vietetyistä illoista, kouluaamuista tai viikonlopuista. Ylipäänsä mikään ei muistuttanut mistäään ja se tuntui hyvältä. Muutos on osa suurempaa muutosta, joka liittyy kasvamiseen ja aikuistumiseen. Koska Kajaanissa ei ole minulle enää mitään oikeaa "kotia", on luonnollista, että alan yhä enemmän pitää tätä nykyistä kämppääni kotinani. Ja mikäs siinä. Viihdyn täällä erinomaisesti ja jokainen päivä kasvattaa ja tuo lisää muistoja, jotka sitovat minua tänne vahvemmin.