Ensin oli vuorossa biologian kurssiin liittyvä kuuden tunnin mittainen tutustumisreissu kansallispuistoon. Alue sijaitsi saarella, jonne meidät kuljetettiin moottoriveneellä. Tuuli oli kova, enkä ole varmaan koskaan edes huvipuistoissa kokenut niin mahtavaa menoa, kuin siinä veneen kyydissä sen pomppiessa aallon harjalta toiselle. Kaikki kiljuivat ja huusivat, nauroivat ja koettivat räpsiä valokuvia parempaakin paremmista ilmeistä. Itse koetin lähinnä välttää kastumista aaltojen pärskiessä veneen reunojen sisäpuolelle.
Kävelystä uupuneena ja nälkäisenä olin kotona joskus viiden jälkeen. Aikaa ei kuitenkaan lepäilyyn juuri jäänyt, vaan oli vetäistävä haalarit jalkaan ja lähdettävä juhlimaan fuksiaisia. Istuimme iltaa erään luokkalaisen kotona, joimme ja melusimme. Jotkut koettivat keksiä runoja ja toiset tanssivat. Oma ulkopuolinen oloni haihtui pian ja pääsin mukaan tunnelmaan. Aika kului nopeasti ja kohta olikin aika siirtyä baarin puolelle tanssimaan. Ilmaiset sisäänpääsyt aiheuttivat valinnan vaikeutta, mutta onneksi toinen baari (se meidän vakio) oli vain niin paljon parempi, että ei tarvinnut alkaa riitelemään siitä, mihin mennä.
Ilta oli kaikin puolin mahtava, onnistunut, tapahtumarikas, juttelurikas ja tanssittavan loistokas. En muista olisinko koskaan niin täysillä imeytynyt musiikin virtaan, tuntenut rytmin veressä ja antanut sen viedä miettimättä, miltähän näytän vai näytänkö hassulta. Tanssiminen on ihanaa ja mikä parasta, ei siitä nauttimiseen tarvita aina edes alkoholia. (Tai minä en ainakaan.) Hyvillä mielin lähdettiin kolmen maissa tallustamaan kotia kohti, haettiin pyörä ja maattiin hetki kylmällä asfaltilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti