Hetken mielijohteesta istahdan kirjastossa koneelle ja katson löytyykö hakusanalla "Samuli Putro" yhtään mitään. En usko silmiäni, kun kone ilmoittaa toisen "Elämä on juhla" albumin olevan vapaana ja lainattavissa. Hyökkään hyllyjen väliin ja etsin kuumeisesti P:n kohdalta. Löydän levyn ja nappaan sen kuin joku leijona viattoman kauriin. Miten joku voikaan olla näin iloinen löytäessään haluamansa levyn kirjastosta?
Illalla käperryn peiton alle ja kuuntelen levyn alusta loppuun. Jotenkin vain tuntuu, että tämä levy on kuunneltava nimenomaan alusta loppuun ja kerralla. Muuten jotain oleellista jää saavuttamatta.
--
Eilen polkiessani töistä kotiin kengät hiostivat jalkoja enemmän kuin tavallisesti. Ehkä ne yrittivät viestittää "hei, nyt on kesä, nyt voi olla avojaloin". Siispä nousin pyörän satulasta, otin kengät jalasta ja jatkoin matkaa. Vähän aikaa oli pakko kävellä, tuntea kuuma asfaltti jalkojen alla. Tänään sitten riisuin kengät jo töistä lähtiessäni. Poljin koko matkan ja tunsin viileän ilmavirran kutittelevan varpaita. Tuntui kesältä. Elokuun täyteläisen vihreyden saattoi tuntea jokaisella solullaan ja hengenvedolla. Vielä on kesä, vaikka koulut alkavatkin.
--
"Seisoin siinä hetken katveessa miettien ihmiselon haurautta" -Samuli Putro
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti