torstai 11. huhtikuuta 2013

You know, I see London, I see Sams Town

Lontoo oli hämmentävä paikka. Joinakin hetkinä inhosin suurkaupungin huonoja puolia ja toisinaan taas toivoin, että olisin voinut jäädä ikuisiksi ajoiksi vaan kävelemään keskustan korkeiden talojen katveeseen, ihmisvilinään ja kevätauringon lämpöön.

Pikkukaupungin tytölle yksi viikko Lontoossa oli melko rankka. Nähtävää ja ihmeteltävää oli niin valtavasti, että yhtäkään päivää ei kipeistä jaloista, räntäsateesta tai väsymyksestä huolimatta halunnut jättää hyödyntämättä. Vaikka kuinka kulki ja kulki, ei olisi malttanut palata kotiin, ei ihan vielä.

Tässä vähän kuvasatoa viikon varrelta.
Brick Lanen markkinakadulla yksi mies pelasi yhtä aikaa kolmen eri vastustajan kanssa shakkia.



Jälkeenpäin ajatellen viikon paras päivä oli ehkä tiistai. Sää oli mitä parhain ja jopa lämmin ja vietimme koko päivän J:n kanssa Greenwichin puistossa. Siellä pääsi kävelemään ihan Thamesin rannalle ja nyt pyörii laukunpohjalla muutamia ihka-aitoja ja itsekerättyjä Thamesin simpukoita.

Ryhti??
Sinänsä harvinaisen kylmä kevät ärsyttää, että puut ovat vielä ilman lehtiä. Tuollakin olisi varmasti ollut vielä kauniimpaa jos ruusutarhan ruusuissa olisi ollut edes nuppuja ja puissa hiirenkorvia.

Greenwichissä oli kukkula, jonka huipulta saattoi nähdä yleisnäkymää Lontoon pilvenpiirtäjistä. 
.
.
.
Bussilla matkailua
Puhelinkopissa oli pakko käydä
Mustia joutsenia!!!


Niin miks ei muka rahoihin voi kirjoitella jotain muistijuttuja??

Camden Town


Viimeisenä kokonaisena päivänä kävin Notting Hillin alueella pyörimässä. Rakastuin sekä näihin väritaloihin että niihin ihaniin, korkeisiin, valkoisiin klassisiin kivitalohin.

 .
.
.
PELIKAANEJA!!!

Ja Big Ben auringonpaisteessa. Siihen tolppaan ei vaan meinaa kyllästyä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti