Walesin tiikeri

 Olen taas lasikotellut tämän blogin kanssa viikonpäivät, koska tämä Walesin matka oli viikko sitten sunnuntaina. Matka oli viimeinen International Societyn kautta varaamani yhden päivän reissu. Bussi starttasi Manchesterista puoli ysin maissa aamulla ja matka ensimmäiseen kohteeseen, joka oli Bodnant Gardens, kesti noin parisen tuntia. Matkan aikana tuuli todella paljon ja bussi heittelehti aina välillä niin paljon, että kuski joutui tekemään nykyviä korjausliikkeitä että pysyttiin tiellä. Vähän jänskätti. 

Puutarhaan oli varattu melkein kaksi tuntia aikaa, mikä oli aivan liikaa. Varsinkin kun taivaalta tuli kaatamalla vettä!! Kuvista sitä ei juuri huomaa, mutta sateenvarjosta huolimatta kastuin osittain aivan läpimäräksi. Kiersin puutarhan ympäri ja olihan se upea paikka sateesta huolimatta. Toki myöhäinen kevät näkyi täälläkin ja monet puut ja kukkakasvit olivat vielä paljaina. Tunnin istuinkin sitten tearoomissa jäystämässä todella hyvää porkkanakakkua :) Ja kirjoittamassa Wales aiheisia runoja joissa toistuivat sanat sade ja tuuli ja Wales :)

.

 Päivän toisena kohteena oli Penrhyn Castle. Sadehan tietenkin loppui sillä sekunnilla kun kipusimme takaisin bussiin ja loppupäivän paistoikin sitten kirkas aurinko. Tuuli toki tuntui yltyvän entisestään.

 Linna oli ulkoapäin ainakin melko tyypillinen englantilainen linna. Linnaa enemmän olin kuitenkin innoissani siitä, että näin meren. Autotie kulki aivan meren äärellä ja linnan ikkunoista näkyi myös sinisenä vaahtoava ulappa. Vaikka Edinburghistakin näkyi meri, täällä se teki jotenkin suuremman vaikutuksen. Olisin voinut vaan tuijotella merelle koko sen ajan joka oli varattu linnassa kiertelyyn.

 Siitä sitten palvelemaan sinne mistä kello kilahtaa...

 Jotenkin tosi loistelias tolppakoriste :) Tässä linnassa oli vaikka miten paljon ihan friikkejä kiviotuksia/ihmisiä

 Viktoriaanista keittiötä

 Uusi juttu Walesista minulle oli se, että siellä on oma kieli. Y tuntui olevan hyvin suosittu kirjain, sitä esiintyi melkein joka sanassa.

 Meri taas

 Toinen juttu mitä en varsinaisesti tiennyt oli se, miten vuoristoinen paikka Waleskin on. Skotlannista sitä osasin jotenkin olettaa, mutta Wales oli aivan yhtä karun kaunis ja maisemat bussin ikkunasta hengästytti.