Manchesterissa toimii International Society -niminen järjestö, joka järjestää sekä yhdenpäivän matkoja lähialueille että kahden päivän retkiä vähän kauemmas. Varasin helmikuussa IS:n kautta neljä matkaa, kaksi Lake Districille ja kaksi Pohjois Walesiin. Kaikki siis kuitenkin eri kohteisiin. Eilen oli ensimmäisen Lake District matkan vuoro. Lake District on Englannin kuuluisa järvialue, joka sijaitsee Manchesterista luoteeseen. Matka sinne kesti noin kaksi tuntia. Olin esittelylippusen (ja varmaan suomalaisuuteni) ansiosta odottanut, että vierailisimme päivän aikana nimenomaan luonnon helmassa järvien rannoilla, joissa voisi sitten kävellä jotain retkeilyreittejä jos haluaisi. Kohteet olivat kuitenkin pieniä kivitalokyliä ja järven rannat veneiden ja kesyjen joutsenten kansoittamia. Se siitä retkeilystä sitten. Nautin kuitenkin olostani ja siitä raikkaasta järven tuoksusta, joka todella muistutti Suomesta. Ensimmäisen järven rannalle saavuttaessani jouduin jopa pyyhkimään salaa hiukan kyyneleitä, koska koti-ikävä tulvahti pintaan niin voimakkaana.
Kylät olivat aika uskomattomia todellakin kivistä rakennettuine taloineen ja Beatrix Potter aiheisine kauppoineen. Vaikka ainoa tietouteni tähän Potteriin perustuu yhteen vuosia sitten nähtyy elokuvaan, saatoin hyvin kuvitella hänet maalailemassa näillä niityillä kivitalojen katveessa. Ja sen kanin juoksentelemassa milloin missäkin :)
Myös jotain muuta kuin Peter Rabbitia oli myynnissä
Yksi nukahtanut kulkija
Englannissa matkailu on avartanut nyt jo sen verran, että tajuan todella olla onnellinen suomalaisista metsistä. Täällä kun metsiä ei ole läheskään niin paljoa, kaikki ihmisten rakennukset ja muut luomukset näkyvät joka paikassa. Ennen Englantiin tuloa oletin, että täällä on kanervikkonummia tyyliin joka mutkan takana, mutta todellisuus on se, etten ole vieläkään yhden yhtä nummea nähnyt. Kaikki teiden varret ovat käytännössä yhtä lammaslaidunta tai sitten pientä vuoristoa. Koska metsiä ei ole, kaukanakin olevat rakennukset ja mastot näkyvät helposti. Se luo mielikuvan siitä, että koko maa on rakennettu täyteen. Samoin järvien rannoilla olleet kaikki jutut näkyivät melko selkeästi ja loivat kuvaa täysin "pilatusta" luonnonmaisemasta. Totuushan on kuitenkin se, että Suomessakin on rakennettu paljon ja esimerkiksi meidän mökkijärvenkin rannalla on vaikka kuinka paljon mökkejä, mutta se tuntuu niin erämaalta sen takia, ettei niitä rakannelmia näy metsän siimeksestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti