Viime viikko oli tylsa. Se oli juuri sellainen viikko, jonka aikana kaytin hyvin monta minuuttia, ellen jopa tuntia sen ajattelemiseen, etta "Sina olet Manchesterissa, olet taalla enaa noin nelja kuukautta, et voi kayttaa koko viikkoa ja viikonloppua talla tavalla". Lahinna siis kotona, neljan seinan sisalla.
No, oli minulla ihan hyva syykin, tai ainakin haluan uskoa niin. Edinburghin reissun jaljilta toinen jalkani oli edelleen hyvin omituisen tuntuinen ja piti akillesjanteen kohdilta kummaa rutisevaa aanta. Ajattelin, etta sille varmaan tekisi hyvaa levata yksi viikko ilman kuntosalia tai lenkkeilya. Enka todellakaan ajatellut, etta hautautuminen neljan seinan sisaan voisi olla niin hankalaa. Totta kai kavin koulussa, mutta sitakin oli vain kolmena paivana. Muuten istuin tietokoneella ja naputtelin esseita tai facebookkasin tai katselin sarjoja. Sitten kun silmissa alkoi pyoria ja huimata ja mahassa tuntua oudolta ajattelin, etta ehka pitaisi tehda jotain muuta. Menin alas ja katsoin sitten televisiota. Jain koukkuun Big Bang Theoryyn. Vaikka sarjan norttivitsit menee edelleen vahan ohi, olen ylpea itsestani etta tajuan sentaan jo niin paljon, etta voin ylipaansa jaada koukkuun johonkin sarjaan ilman tekstityksia.
Perjantai oli ehka kaikkein pahin. Minun teki kovasti mieli lahtea johonkin ulos, baariin ja tanssimaan, mutta kukaan ei ollut menossa minnekaan. Sita paitsi ajattelin, etta baarissa heiluminen on yhtalailla kielletylla listalla talla viikolla. Silti tuntui, etta hukkaan aikaani taalla Englannissa katsomalla perjantai-iltana Forrest Gumppia.
Lauantaina oli sentana jotain viriketta tiedossa, koska International society jarjesti Suomi-illan, jossa oli tarjolla suomalaista ruokaa, salmaria ja tietoa Suomesta. Taalla ollessa olen oppinut olemaan jotenkin tosi ylpea siita, etta on juuri Suomesta. Suomalaista luontoa osaa arvostaa aivan eri tavalla, samoin suomalaista yhteiskuntaa ja sita tapaa, jolla asioita siella hoidetaan. Ja koulutusta. Yleensa meidan Human rights kurssilla Suomea pidetaan paratiisina, jossa kaikki asiat ovat oikeastaan juuri niin kuin niiden pitaisi olla. Vahan karjistetysti tietenkin, mutta onhan ero nyt aika suuri ihan vaan verrattuna jopa tahan Englantiin. Mutta siis suomi-illasta viela. Olin oman poytakuntani ainoa suomalainen ja talla omalla upealla kielitaidollani oli aika vaikeaa koettaa selvittaa muun muassa "Miten sauna lampiaa" tai "Miksi suomalainen koulutus on niin hyvaa". Enhan ma osaa vastata noihin kysymyksiin edes suomeksi...
Pari uutta tuttavuuttakin sain ja yhden kutsun Norjaan :) Kannatti siis lahtea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti