Aurinko paistoi ennustuksista huolimatta, vesi oli sinistä ja ruoho viheriöi. Mieli pulppusi vapputunnelmaa ja viimeistään puheiden aikana saatoin kuvitella itseni osaksi suurta perinnettä. Tämä on nyt sitä, josta kerrotaan yleisradiossa tyyliin: "Riihisaareen oli kokoontunut suuri joukko hilpeitä opiskelijoita ja muita vapun juhlijoita. Perinteisen vappupuheen pienet tekniset ongelmat kirvoittivat yleisöstä naurunpurskahduksia, mutta puheen lopuksi seurasivat täysin ansaitut aplodit, olihan puhe yksi parhaista pitkiin aikoihin. Ohjelman lopuksi muutama ensimmäisen vuoden opiskelija sai kylmän kylvyn Saimaan hyisissä aalloissa". Kuulen oikein korvissani sen tietyn miesäänen, joka aika usein selostaa jotain tuollaisia "historiallisiin" tapahtumiin liittyviä uutisia.
Tänä aamuna heräsin katkonaisen unen jälkeen toukokuuhun. Nyt on kevät ja Suomen liput liehuivat saloissa kylmässä Savonlinnan tuulessa. Kuuntelin säätiedotuksia merenkulkijoille, vaikka samaan aikaan tunsin itseni aika hölmöksi. En asu lähellä merta, enkä purjehdi. Ei Utön sää merkitse minulle mitään. Joskus kuitenkin haaveilen muuttavani länsirannikolle tai ainakin viettäväni siellä kesän vähän Saariston lapset -tyyliin. Tänä aamuna haaveilin siitä ja annoin itseni kuunnella niitä meritiedotteita. Haaveielen myös joskus oppivani puhumaan sujuvasti ruotsia, se on minusta aika kaunis kieli. Varsinkin laulettuna. Kuuntelen parhaillaan Anna Järvisen albumia Anna Själv Tredje. Suosittelen. Suosittelen myös Kenttiä.
Kotona tuoksuu nyt savulle. Kävimme parin kaverin kanssa vappubrunssilla syömässä vähän makkaraa. Maistoin ensimmäistä kertaa myös itsetehtyä simaa, sen kaupan valmissiman sijaan. Aiempina vuosina en ole jaksanut raahautua tuolle perinteiselle brunssille, mutta tänään jotenkin vaan tuntui siltä, etten halua viettää päivääni yksin. Eikä se oikeastaan haitannut, etten aluksi saanut houkuteltua mukaan kuin yhden kaverin, koska pian mukaan tarttui toinen ja kohta joukossa oli jo kolmaskin. Paikanpäällä oli paljon puolituttuja, joiden seuraan oli helppo mennä ja samalla vähän tutustua uusiinkin ihmisiin. Pienen kampuksen etuja on ehdottomasti se, että aina löytyy vähintään se yksi tuttu ja hänen kauttaan tulee jutelleeksi muillekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti