Jokainen on hyvä jossain eikä omaa hyvyyttään pitäisi hävetä. Joskus tuntuu, että juuri silloin kun sinulta odotetaan hyvää suoritusta, aivot jäätyvät eikä mistään tule mitään. Sillä tavoin pääsee ikään kuin helpolla, kukaan ei varmasti huomaa, että olet muita taitavampi. Hyviin suorituksiin pyritään, mutta ainakin suomalaiset pyrkivät toisaalta vähättelemään omia saavutuksiaan. "Enhän minä, kun se oli sattuma."
Ystäväni hakevat parhaillaan töitä ja opiskelupaikkoja. He joutuvat perustelemaan ja vakuuttamaan valitsijat, että juuri minä olen se kaikista paras hakija, juuri minut kannattaa ottaa. Olen itsekin miettinyt usein omia vahvuuksiani ja erityisesti vahvuuksiani opettajana. En oikein tiedä niitä vielä, mutta vahvasti minusta silti tuntuu, että sovin tälle alalle. Että minussa on jotain oikeaa ja sellaista, mikä on hyvää. Kun mietin haastattelutilannetta parin vuoden takaa, jolloin siis hain nykyiseen kouluuni, en kokenut sitä millään tavoin erikoiseksi. Haastattelijat kyselivät normaaleja kysymyksiä ja vastasin niihin sen hetkisten tietojeni mukaan, mahdollisimman hyvin. Tuntuu oudolta ajatella, että joku ei olisi tilannetta osannut läpäistä.
Ajatukset karkaavat harhateille. En muista enää pointtiani, joka liittyi jollakin tapaa siihen, että omista vahvuuksistaan kannattaa nauttia ja olla ylpeä. Olen ylpeä, että olen päässyt tänne kouluun, vaikka en voi vielä tietää tuleeko minusta hyvä opettaja. Kautta rantain ja muutaman aasinsillan yli: Tänä iltana on vielä viimeisiä koulun yhteisiä tapahtumia ja illan huipennuksena Suomi-Tsekki -ottelu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti