Olen unohtanut yhden lempikappaleeni nimen. Muistan toki, että se on Kenttiä ja että se löytyy B-Sidor levyltä. Nyt juuri kaipaan kovasti sitä kappaletta, koska sen kuuntelemiseen liittyy olennaisena osana kesä ja mökillä oleminen, helle ja uiminen. Oikeastaan kappaleen kaipaaminen ja kuunteleminen olisi lähinnä itsensä kiduttamista, koska ihanan mökillä olon sijaan olen viettänyt tätä kesää kaupungissa. Ja nyt ei saa ymmärtää väärin; olen tehnyt kaupungissa kaikkea kivaa, kuten nähnyt kavereita ja käynyt rannalla, syönyt jäätelöä ja tanssinut baarissa. Päivät kuitenkin kuluvat töiden parissa ja iltaan jää vain muutama tunti tehdä näitä kaikkia asioita. En osaa olla rennosti oikein milloinkaan, koska koko ajan tuntuu siltä, että pitäisi olla tekemässä jotakin. Ja sitten illalla kun on päässyt sellaiseen mukavaan, rentoon olotilaan, pitää alkaa jo vilkuilla kelloa jotta ehtii ajoissa nukkumaan. Nytkin ärsyttää se, että kello on jo puoli kymmenen ja en todennäköisesti ehdi lukea tänäkään iltana ollenkaan.
Varsinkin näiden helteiden aikana sitä kaipaa vain sellaista laiturinnokka elämää, poutapilviä ja kiireettömyyttä. Mökkiä. Sitä Kentin kappaletta. Hitaita aamuja ja pitkiä iltoja. Omaa aikaa vain olla ja oikeasti rentoutua, ilman että tarvitsee koko ajan miettiä ja aikatauluttaa vähää vapaa-aikaansa. Minulla ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole pahemmin syytä valittaa, koska tiedän saavani viettää ensi viikon vailla työkiirettä ja koko elokuun vailla mitään sen kummempia suunnitelmia. Kaikki eivät kuitenkaan halua viettää lomaa. Yllättävän suurin osa opiskelijoista valitsee mieluiten työnteon sen sijaan että viettäisivät yhtään lomaa. Hämmennyin suorastaan töissä kun yksi tyttö sanoi hakevansa elokuulle vielä toisen työn mikäli ei saa jatkaa hautausmaalla. Hän sanoi, että työnteko (tai siis raha) on kaiken sen vaivan arvoista, ettei kannata pitää lomaa. Jäin pohtimaan tätä ja pohdin sitä näköjään edelleen. (Tämä keskustelu käytiin sentään jo viikkoja sitten). Ja niin kovasti kuin järki tyttöä kannattaakin (- Tottakai opiskelijan kannattaa tehdä töitä kesällä niin paljon kuin vain kykenee ) en silti suostu nielemään väitettä.
En tiedä olenko sitten vain niin kovin laiska tai mukavuuden haluinen, että oravan pyörän aloittaminen jo opiskeluvaiheessa ei kiinnosta. Jaksan vielä naiivisti uskoa siihen, että ihmisen mieli tarvitsee jaksaakseen myös rentoutta ja aikaa, jolloin ei tarvitse huolehtia mistään. Ja että se aika menee kaiken rahan edelle. Minulle ei ainakaan yksi pidennetty viikonloppu nollaukseen riitä. Muutamassa päivässä ehtii ehkä päästä alkuun, mutta koko ajan taka-alalla on jo ajatus muutaman päivän päässä odottavista suorituksista. Ihminen tarvitsee vähintään kaksi viikkoa siihen, että mieli löytää tiensä pois vanhoilta urilta ja alkaa liikkua vapaammin. Silloin huomaan itse, että esimerkiksi kirjoittaminen sujuu helpommin, pystyn keksittymään paremmin lukemiseen ja kiinnostun asioista, joista ei ole muulloin aikaa innostua. Viime kesänä huomasin kahden viikon mökillä olon jälkeen sen, että työn tekoa ja opiskelua jo tavallaan odotti. Tuntui siltä, että oli mukavaa taas päästä tekemään jotain hyödyllistä. Silloin tiesin lomailleeni tarpeeksi.
Hirveä sepustushan tästä tuli, mutta asia on painanut mieltäni jo pidemmän aikaa. Olenko sitten vain niin laiska vai olenko ehkä sittenkin oikeilla jäljillä? Vai riippuuko tämäkin ihmisestä? Joku jaksaa painaa töitä kesät ja opiskella talvet vailla ajatuksia oravanpyöristä. Minä en, koska nyt kaikki tuntuu jatkuvalta stressaamiselta ja ennen kaikkea suorittamiselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti