Vietin viikon mittaisen loman ikäänkuin varaslähtönä parin viikon päästä alkavalle oikealle, kuukauden mittaiselle lomalle. Ihme kyllä minä ja Ilmojen Herra olimme kerrankin samoilla linjoilla lomani ajoituksen kanssa, koska juuri viime viikolla oli niin kuumaa, että olisin vain kärsinyt töissä. Nyt sen sijaan lähinnä nautin kuumuudesta ja siitä tunteesta, kun mitään ruumiin osaa tai kohtaa ei palele, eikä kylmästä ole oikeasti tietoakaan. Olen aiemmin luullut inhoavani liiallista kuumuutta, mutta viime talven palelun (tuntui, että kylmyys oli syöpynyt luihin ja ytimiin asti) jälkeen tuntui, että sulin vasta parin viikon helteilyn jälkeen. Edelleen ajatus syksyn kylmistä ilmoista tuntuu vastenmieliseltä. Ehkä minä vielä joskus uskaltaudun jollekin etelän lomalle; aiemmin en ole sellaisille hinkunut, koska olen ajatellut että tulen vain kiukkuiseksi ja huonovointiseksi yli kolmenkymmenen asteen helteissä.
Viikon mittaisella lomalla ehdin matkata vähän siellä ja täällä. Kävimme lyhyellä auto-matkalla ja koiranäyttelyssä lapissa Ruotsin puolella. Näyttely järjestettiin aivan yli-suloisessa kylässä (tai pienessä kaupungissa?) tunturin juurella. Yövyimme vielä pienemmässä kylässä, joka oli kuitenkin ainakin ulkoisesti kaukana Suomen angstisista kyläpahasista. Joka-ainoa piha oli viimeisen päälle laitettu ja talot olivat kauniita, Astrid Lingren tunnelma leijui paikan yllä. Haaveilin jo saapuvani paikkaan uudestaan, elämään vain vuoden verran enkä tekemään mitään tähdellistä. Tuntisin vuoden kierron, koska voin olla varma, että paikka on kylmä kuin pakastin aina talvisin. Nytkään celsiukset eivät nousseet hellelukemiin, vaikka etelämmässä taisi olla sitä + 30 astetta.
Pohjoisesta viikko jatkui Kajaanin kesäteatterimahtavuuden kautta Heinolan kesäteatteriin. Ja vaikka julkkiksia siellä saattoi bongailla lavalta (ja vähän sen reunoiltakin)yltä kyllin (ainakin siihen nähden mihin olen tottunut) en voi väittää Kajaanin esityksen jääneen yhtään huonommaksi. Yhden Lahdessa vietetyn yön jälkeen suuntasin isän luokse Riihimäen kupeeseen ja kirjaimellisesti kesälomailin loput ajasta. Kesälomailuun kuului uintia järvessä (jota saattoi kahlata vaikka kuinka pitkälle, ja silti yletti jalat pohjaan), mansikoiden poimintaa ja mansikkakakku, petangin (kirjoitetaanko se vain noin?) pelausta ja lukemista ulkona keinussa keskiyöhön asti. Ainiin, ja avojaloin kävely. Kerran tajusin lähteväni autoonkin ihan noin vain, ilman kenkiä. Tuntui jotenkin todella vapauttavalta UNOHTAA KENGÄT!
Tänä kesänä olen myös hullaantunut ruotsinkieliseen musiikkiin. Tällä hetkellä kuuntelen niinkin hottista kappaletta kuin Baddingin Paratiisia Bo Kaspers Orkesterin laulamana, ruotsinkielisenä versiona Paradiset. On kummallista, miten niinkin tuttu ja puhkikulutettu kappale on kuin uudesti syntynyt kun sitä lauletaan eri kielellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti