Huhtikuu

Huhtikuussa on lupa jo haaveilla tulevasta kesästä. Huhtikuussa saa polttaa vielä kynttilää ja katsella, kun täysikuu nousee kerrostalojen ylle kirkkaan keltaisena. Huhtikuussa saa jättää koulutyöt tekemättä ihan vain siksi, että ulkona on lämmintä ja tekee mieli kävellä kuunnellen musiikkia. Huhtikuussa ei aina edes tarvitse kuunnella musiikkia, koska lintujenlaulukin tekee ulkoilusta riemullista. Huhtikuu on kuukausi, jolloin saa haahuilla ja hapuilla, olla menossa ja olla menemättä, miettiä tulevaa ja elää samalla tätä hetkeä niin täysillä ettei muuta muistakaan. Huhtikuussa saa herätä myöhään ja viettää laiskoja aamuja, mennä kouluun neljältä, köhiä katupölyn takia ja polkea pyörällä. Huhtikuussa saa lukea hömppäkirjoja ja kuunnella James Bluntia ja Lauri Tähkää, vaikka kaikki muut niitä vihaavatkin. Ne ovat huhtikuumusiikkia juuri minulle ja se riittää. Kotimatkat ovat huhtikuussa kuulaita, aurinko laskee, ilma tuoksuu keväälle ja ajatus rientää jossain tuhkapilvien korkeudella. Kotona voi odottaa pienen armeijan verran muurahaisia ja yhtäkkiä yksinäisyys valtaa mielen täydellä voimalla. Jos jo huhtikuussa likipitäen itkee tajutessaan, miten yksinäisen kesän tulee luultavasti viettämään, voiko sitä enää mitenkään miksikään muuttaa?

Lokit kirkuvat aamulla ja illalla ikkunan takana. Rakastan lokkeja ja niitten ääntä. Ne saavat minut hyvälle tuulelle, vaikka muuten tässä kaupungissa onkin joskus niin kovin vaikeaa elää.