keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Välähdyksiä

Kerrostalon alaovi on hajonnut. Tajuan maanantai-aamuna vähän ennen seitsemää, etten pääse ulos. Pienen paniikin iskiessä tajuntaan mietin vaihtoehtoisia reittejä päästä pois omasta kodistani. Ensin yritän saunan kautta, mutta sielläkin on vastassa lukittu ovi. Samoin öljyhuoneen ovi on lukossa. Lopulta nostan keittiöjakkaran keittiön ikkunan eteen, työnnän pesukoneen pois edestä ja avaan ikkunan. Heitän kassini maahan ja juuri kun olen itse hyppäämässä perään, naapuri huutelee huomenet yläkerrasta ja lupaa soittaa lukonkorjaajille heti kahdeksan jälkeen. Tähän hätään se ei kuitenkaan enää auta ja hyppään kassini perään maahan. Ikkuna jää taakseni raolleen, kun poljen kiireellä työpaikalle.

Kaivan juuria viisikymmentä vuotta sitten kuolleen merikapteenin ja tämän vaimon haudalta. Heidän hautakivessään on suuren purjeveneen kuva ja samoin kuva laskevasta tai nousevasta auringosta. Kun tulee sade, hautakivi tummuu ja kuva katoaa.

Vierustoverini syö kahvitauolla avokadoa. En ole koskaan ennen nähnyt kenenkään ostavan, saati syövän niitä ihan noin vain. Avokadot ovat juuri niitä hedelmiä, joita kukaan tavallinen ihminen ei osta, ei, tavalliset ihmiset ostavat banaania tai omenaa, vaikka voisivat ihan yhtä hyvin ostaa avokadoa. Tänään vierustoverini sanoi, että saisin maistaa hänen hedelmäänsä. Sanoin "ei kiitos". Ajattelin ostaa oman avokadon ja maistaa sitä ja toivoa etten ole sille allerginen kuten kiiville.

Musta mies kävelee sisään baariin. Mies alkaa tanssia. Oikeastaan ei kukaan voi sanoa sitä tanssiksi, paremminkin musiikki ottaa vallan hänen ruumiistaan ja hän alkaa liikkua. Liike valtaa hänen jokaisen raajansa ja kaikki näyttää niin kovin helpolta. Mies on tanssija ja hän juttelee tytölle, joka myös on tanssija. Tyttö on juuri sillä ärsyttävällä tavalla itsevarma, jollainen haluaisin itsekin olla. Sellainen itsevarma, että voi tulla baariin hieman lököttävissä farkuissa ja kihara tukka pompulalla ja olla silti niin hieno ja huomiota herättävä. Heidän seurassaan on myös muita tanssijoita, joka muodostavat baariin tanssirinkejä, tiedättehän, aina joku tai jotkut menevät keskelle tanssimaan ja muut kannustavat ringissä ympärillä. Olen sitä mieltä että musta mies on heistä kaikista paras.

Tänä keväänä on jo hurjan moni suosikkini julkaissut uuden levyn. Tähän mennessä olen jo kuunnellut Vuokko Hovattaa, Olavi Uusivirtaa ja Jenni Vartiaista. Vielä odotellaan Pariisin Kevättä, Herra Ylppöä ja ihmisiä sekä Disko Ensembleä. Minulla ei kuitenkaan ole Spotifytä, joten olen levyineni lähinnä kirjaston ja hätätapauksessa kaupan armoilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti