Bilettämään lähteminen kesken viikon aiheuttaa sen, että viikonpäivät menevät ihan sekaisin. Kun nousee torstaiaamuna lähempänä puoltapäivää, tärisee ehkä hieman ja saa syötyä vain jugurttia, ei ehkä ihan ensimmäisenä tee mieli mennä kouluun. Aivot ovat ehdottomasti sitä mieltä, että nyt on sunnuntai, eikä tarvitse tehdä mitään tai mennä minnekään. Torstai-iltana, koulupäivän jälkeen, tuntuukin sitten ihan siltä, että on maanantai ja uusi viikko vasta alussa. Ja nyt on oikeasti perjantai, mutta minä elän jossain viikon keskivaiheilla, kaukana alusta tai lopusta. Ihmisten mieli on oikeastaan rutinoitunut pelottavan tarkasti tiettyyn rytmiin, ainakin siis niillä keillä elämässään jonkinlainen rytmi on.
Pidin äsken elämäni ensimmäiset kuvataiteen oppitunnit ja fiilis niiden jälkeen on erittäin hyvä. Pelkäsin näiden tuntien pitoa paljon, panikoin aikataulun paikkansa pitävyyttä ja sitä, tuleeko töistä yhtään sellaisia kuin olimme ajatelleet. Ohjaava opettajammekin oli vihjaillut siitä, että tunneille on mahdutettu aika paljon asiaa, eli saatamme joutua karsimaan jotain pois. Oppilaat olivat kuitenkin innostuneita uudesta tekniikasta ja jopa omien kasvojen piirtäminen sujui suuremmitta mutinoitta. Tekniikan opetus ei omalla kohdallani mennyt ihan putkeen, mutta töitä alkoi valmistua odotettua paljon suuremmalla tahdilla. Töiden jälki oli myös odotettua paljon parempaa ja ihme kyllä poikien ja tyttöjen töissä oli huomattavissa selvä ero. Poikien eduksi! Lopputulos oli se, että ehdimme käymään läpi jo seuraavan tunin alkuun suunniteltuja asioita ja oppilaat pääsivät ehkä jopa hieman etuajassa välitunnilla. Alan jo pikkuhiljaa uskoa, että kyllä minusta vielä ihan hyvä opettaja tulee.
Kohta suunta kohti Kajaania ja pitkää mukavaa matkaa musiikin ja herkkujen parissa. Jospa ne junatkin olis jo ajoissa ja pääsis ajoissa perille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti