Olen hämmentynyt viimeaikoina lumen määrästä. Lumikasat ovat valtavia, tai ainakin ne tuntuvat olevan paljon suurempia kuin ennen. Kävelytie, jota normaalisti tallustan aamuisin kouluun, on muuttunut pelkäksi poluksi, jossa kaksi ihmistä ei mahdu toisiaan ohittamaan. On ollut kylmä ja luminen talvi. Sanoisin. Ja se jatkuu, mutta ehkä keväästä on jo aavistus ilmassa. Ainakaan ei ole enää yhtään niin pimeää kuin joulukuussa. :)
Koulussa opettaja kutsui luokkaamme tänään kusiaispesäksi. Kaikki hötkyilivät sinne tänne, yksi sai maalia paidalleen ja ainakin minulla tuntui koko ajan olevan joko siveltimet, maalit tai vedospaperit juuri väärällä pöydällä ja väärän väriseen maaliin sotkeutuneina. Paperit loppuivat kesken ja maali kuivui liian pian, joku oli "varastanut" siveltimeni ja viivotin unohtui lopulta kouluun. Hmm. Vaikkei ehkä nyt siltä kuulostakaan, niin kyllä. Olen oikeassa koulussa. Yliopistossa. Joskus mietin, miten minulla juuri on käynyt niin hyvä tuuri, että olen ensi yrittämällä löytänyt ja päässyt kouluun, jossa viihdyn ja vielä kaiken huipuksi saanut niin hyvän luokan, että ihmiset ympärilläni saavat väkisin hymyn huulille. Joskus kuuntelen erään ystäväni tuskailuja omasta opiskelustaan. Siitä, kuinka hän laskee kutakuinkin viikkoja valmistumiseensa (ja hänenkin kohdallaan puhutaan kuitenkin vielä vuosista). Haluaisin kysyä "Miksi olet siinä koulussa? Jos kerran koulukin on jo noin vastenmielistä, oletko ajatellut, että tulet tekemään sitä työtä vuosikaudet?" Tietenkin hän on, mutta jatkaa silti. On aika surullista, jos opiskelu ja työ määrittelee elämää, eikä päinvastoin.
Minusta tuntuu joskus, että blogia päittäessä ajattelen kirjoittaa yhdestä asiasta, mutta päädyn kertomaan toisesta. Ehkä tässä kävi niin nytkin, mutta pääasia oli se, että eläminen on pääasia ja kaikki muu on vain elämän oheistoimintaa. Hmm... Tänään tulee Bridget Jones telkkarista, ihan kohta oikeastaan. Tykkään siitä, koska se vain on niin hömppä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti