maanantai 22. helmikuuta 2010

Siperia opettaa - niin minäkin!

Viime viikonloppuna näin Anna Puun. Tanssimassa lavalla ihanassa mekossa, laulamassa, hymyilemässä ihmisille, jotka räpsivät kuvia ja pyysivät nimikirjoituksia. Anna oli hyvin lyhyt, päätä lyhyempi bändin muita jäseniä. Tänä viikonloppuna näin Ilkka Jääskeläisen. Ruokajonossa, koululla. No, ei siitä sen enempää, koska Ilkka oli ehkä kaikista vähäpätöisin asia, jonka haluan kuluneesta Talvipäivä-viikonlopusta muistaa. :)

Sen sijaan haluan muistaa torstai-illan jännityksen ja levottoman yön, jonka aikana heräsin siihen, että olin aivan hikinen ja kuumissani. Perhanan jännitys. Perjantai-aamu valkeni kuitenkin aurinkoisena ja sain kaikki tavarani raahattua koululle, vaikka se viimeinen mäki tuottikin lähes ylivoimaisen esteen. Kädet tutisten sain syötyä ja matka kohti Jyväskylää saattoi alkaa. Tavaroiden raahaus jatkui määränpäässä kolmannen kerroksen huoneeseen, ruokailuun, avajaisiin ja niin edelleen. Aika majoituksessa kului juomapelien ja muun yleisen hengauksen merkeissä. Ilta toi tullessaan jääkylmän ulkoilman, pitkän baarijonon, täpötäyden baarin jos toisenkin. Pizzerian ja pojan, joka jäi meidän lähdettyä syömään pizzojemme jämiä. Ja oikeastaan kaksi hyvin sekavaa taksin tilaus-sessiota, joiden ansiosta lopulta pääsimme lämpimässä autossa takaisin kouluun ja nukkumaan.

Toisena päivänä laskettiin pulkalla, pelättiin norovirusta, jonotettiin vessaan, syötiin, hengailtiin, jonotettiin vessaan ja kuunneltiin, kun helsinkiläiset pelasivat hauskaa muumiaiheista peliä. Illalla lähdimme omalla porukalla syömään ja saimme eteemme niin valtaisat annokset, että osa taisi jokaisella jäädä syömättä. Mutta pääasia oli, että ruoka oli hyvää ja maha tuli täyteen. Sitten taas baarijonoon. Pitkään. Joku sanoi, että olimme jonottaneet 40 minuuttia. En jostain syystä ihmetellyt, miksi varpaani eivät enää sisälle tultaessa tunteneet mitään, eivätkä oikeastaan taipuneetkaan mihinkään suuntaan. Nice. Mutta sitten oli taas lämmin ja tanssitti jälleen.

Opiskelijabileissä on paljon hyviä puolia. Eräs on haalarit. Ei tarvinnut juuri viikonloppuna miettiä, mitä laittaisi päälle, koska aina oli haalarit. Tosin, se mitä niiden alle sitten laittoi estääkseen jäätymiskuoleman, onkin sitten asia erikseen. Toinen hyvä puoli on hyvä yhteishenki. Ikuisuuksia kestäneissä vessajonoissa yhteisiä puheenaiheita löytyi helposti ja lähes kaikki lämpenivät samanlaiselle ope-huumorille. On se vaan niin kivaa olla okl:ssä. Ensi vuonna bailataan sitten Tampereella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti