On todella vaikeaa saada aikaiseksi mitään, ellei ole ihan pakko pakko pakko. Olen aika hyvä tappamaan aikaa facebookissa, Gilmoren tyttöjen äärellä, blogeja selaillen, radiota kuunnellen jne. Oli muuten hyvin hämmentävää, kun radiojuontajat repesivät tänään aivan totaalisesti kuulijan viestille ja nauroivat ja nauroivat. Välillä he yrittivät jatkaa spiikkejään asiallisesti, mutta sitten aina joku purskahti uudelleen nauruun. Itse olen aina pelännyt tuollaisia tilanteita. Kun alkaa naurattaa, eikä sitä sitten saa loppumaan. Silloin ei ole mitään tehtävissä, ääni värisee, naama muuttuu punaiseksi ja mahaan koskee. Ja mitä enemmän ajattelee, että nyt ei sitten saa nauraa, niin johan naurattaa. Mutta on aika lohdullista, että myös radiojuontajille voi käydä niin. Se on siis inhimillistä :)
Olen tänään saanut aikaiseksi vain vähän. Kävin istumassa koululla viimeisen kemian tunnin ja täyttelemässä monisteita englannin tunnilla. Siellä meininki on kuin ala-asteella. Oppilaat viittaa ja opettaja jakaa vastausvuoroja. Tuntiaktiivisuus nostaa numeroa. Juttelin kyllä tunnilla englantia vieressäni istuvalle vaihtarille muutaman sanan, mutten viitannut kertaakaan. Lasketaanko se tuntiaktiivisuudeksi? Iltapäivällä kävin katsomassa kuudennenluokan hiihtotuntia ja löysin opettajaesikuvani. Aurinko paistoi ja kevään aavistuksen saattoi jo aistia. Kotona olen lähinnä vain ollut. Söin kolme korppua. Korput on hyviä ja olin unohtanut, että minulla edes on korppuja. Kohta lähden ehkä ulos. Iltalenkin jälkeen nukkuu paremmin. Ei vielä pidä nukkua. Ehkä ensin vähän Gilmoren tyttöjä tai sitten voisi tietty katsoa olympialaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti