Tässä näyttää nyt taas tulevan tuplapäivitys, koska jalkapalloaiheisia lätinöitä oli kaksi ja nyt lenkkiaiheisiakin tulee kaksi peräkkäin. Mutta eipä se kai haittaa, ainakin tiiette et on penkkiurheiltu ja lenkkeilty. Jouduin tänään pyörähtämään yliopistolla, koska huomasin keskiviikkona, että kappas, mun opiskelijakortti on vanhentunut jo maaliskuussa. Enkä oikeestaan edes huomannut tätä itse, vaan asiasta huomautti baarin lipunmyyjä joka ei sitten päästänytkään minua halvemmalla sisään. Periaatteessa kortilla ei kai ole mitään merkitystä ja oon ihan hyvin selvinnyt melkein kaksi kuukautta edes huomaamatta vanhentumista, mutta sen kerran kun tarkastajat pölähtävät bussiin, niin se voi olla bussikortin menoa. Mun bussikortti on nimittäin ostettu opiskelijahintaan ja aina kortin yhteydessä pitää esittää myös tuo opiskelijakortti. Kuskit sitä eivät koskaan syynää, hyvä kun juuri vilkaisevat, mutta ne tarkastajat onkin sit ihan eri juttu.
Päätin sitten käydä myös lenkillä eräässä puutarhassa koulun lähettyvillä, koska sinne tulee harvoin lähdettyä ilman muuta asiaa. Kävin siellä joskus alkuvuodesta, mutta olihan se nyt paljon kauniimmassa kuosissa.
Tässä hauska penkki
Etsi sorsat (2)
Puutarhakierroksen (se ei ole iso, vaikka kuvat ehkä sen vaikutelman antavat) jälkeen lähdin vielä edemmäs, koska tiesin, että siellä virtailee kiva joki. En kuitenkaan päässyt joelle asti, koska näin mielenkiintoisen tien ja käännyin sinne. Ja voitteko uskoa, löysin METSÄN!!! Olen kaivannut edes jonkinmoista metsää täällä noin viisi kuukautta ja nyt sattumalta huomasin olevani keskellä sellaista. Se ei ollut puisto, se oli metsä! Se oli ehkä pieni, en ole varma, mutta metsä. Nytpähän tiedän, minnä olen menossa useamminkin lenkille. Kävelin ihan haltioissani keskellä tätä englantilaista metsää mutta sitten kova tuuli pakotti minut pois sieltä. En tiedä olenko nykyään vainoharhainen tuulen suhteen, mutta sen verran kovia oli ne puuskat ja puut narahteli ja huojui melkoisesti niin ajattelin, että ehkä parempi tulla tyynemmällä uudelleen. Poikkesin sitten uudelle sivutielle, joka johti asuinalueelle. Asuinalue oli kaunista ja jotenkin hyvin... englantilaista. Tai siis periaatteessa ihan kuin Suomessa (se ei ollut yhtään rönttäinen tai muuta sellaista, enemmänkin idyllinen), mutta talot vaan oli ihan eglantilaisia. Kävelin sielläkin ihan huuruissani.
Löysin yhden lenkin aikana kaksi uutta suosikkipaikkaa ja molemmat vain siksi, että poikkesin alkuperäiseltä polultani hieman sivuun. Kannatti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti