Minulle on täällä muodostunut yksi sellainen peruslenkki, jota varsinkin alussa jaksoin kiertää useamman kerran viikossakin. Se lenkki kulkee parinkin eri puiston halki ja tarpominen vie noin tunnin. Varsin oiva löytö siis. Nyt olen kuitenkin vähän kyllästynyt siihen lenkkiin ja halusin hyödyntää vielä näitä viimeisiä viikkoja täällä, joten hyppäsin ahkerana tänään bussiin ja lähdin tutkimaan erästä asuinaluetta, jolla en ollut ennen kävellyt. Tykkään tosi TOSI paljon näistä englantilaisista omakotitaloista, koska ne on jotenkin niin erilaisia kuin mitkään suomalaiset talot. Kaikki näyttää jotenkin tavalla tai toisella linnoilta. Tai sit joiltain ihme mökeiltä. Ja yleisesti talojen kadunpuoleiset päädyt on aina jotenkin koristeellisia tai sit niiden edessä on niin paljon kaikkia ihania kukkia, että se kauneus tulee siitä.
Tässä nyt joitakin otoksia matkan varrelta.
Nää "jalkakäytävät" jaksaa edelleen hämmentää. Yhtäkkiä kahden talon välistä aukeaa tällanen julkinen kulkuväylä, jota ei ole leveydellä pilattu. Eikä tämä ole edes kapein versio, jonka olen täältä löytänyt.
Katutaidetta :)
Kävin sit vielä lintulammellakin ja mitäs siellä odotti! Nokikanat oli saanu poikasia ja samoin sinisorsat. Voiko olla söpömpää ja pienempää ilmestystä kuin pienen pienet sorsavauvat? No ei voi! Ja niiden kuvaaminen oli yhtä mahdotonta kuin koiranpentujen, koska nämä pikkuvipeltäjät ei pysyny hetkekään paikallaan ja ne paino koostaan huolimatta hirveää vauhtia koko ajan sinne tänne. Tässä on paras perhepotretti jonka onnistuin nappaamaan :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti