Sen yhden viikon aikana löytää itsensä juoksemasta hullun lailla juoksumatolla PMMP:n Matojen tahtiin, makaamasta kuumeessa sängyn pohjalla, syömästä lettua pannukakkupäivänä, tanssimasta täpötäydessä baarissa tuntemattomien ja puolituttujen ihmisten ympäröimänä, valehtelemasta eräälle että "joo, kyllä mä tykkään susta, mulla on vaan poikaystävä Suomessa" ja angstaamasta sitä, että "miks mun pitää olla aina tällainen epäsosiaalinen ja ujo ihminen?".
Sen yhden viikon aikana voi löytää itsensä myös angstaamasta sitä, että miks piti taas juoda doublevodkamixejä enemmän kuin suunnitteli ja heti sitä seuraavana iltana tajuaa olevansa ehkä maailman ihanimmassa indiebaarissa juomassa taas vodkamixejä (nyt ei sentään ollu double) ja tanssimassa The Killersin ja The Smitsin tahtiin englantilaisten ihmisten kanssa. Kuka muka väittää, ettei vaihtarina voi tutustua paikallisiin? Ja voi myös viettää aikaa erään Manchesterilaisen tytön kanssa, joka tykkää Indicasta ja salmiakista ja haluaa vapaaehtoisesti viettää aikaa juuri minun kanssani esitellen kaupunkia.
Ja sen yhden viikon aikana voi myös tajuta, mitä kielimuuri oikeasti tarkoittaa. Sen tajuaa silloin, kun baarissa (juurikin siellä indiebaarissa) sinulle tulee puhumaan joku hyvännäköinen poika, jolle ei tulisi mieleenkään valehdella mitään mistään poikaystävistä. Mutta kun et tajua sanaakaan mitä hän sanoo ja tuijotat vaan typerän näköisenä ja ja ja ja. ..No se siitä sitten.
Sunnuntaina aurinko paistaa, ihmiset on puistossa ja siellä on myös jäätelöauto. Ja joku tarjoaa teetä. Ja kun kieltäydyn, hän sanoo "okei, mutta nauti auringosta".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti