En ole kirjoittanut tänne blogiin vielä oikeastaan mitään varsinaisesta opiskelusta täällä. Aika korjata asia. Minulla on yliopistoa maanantaisin ja tiistaisin, keskiviikkona sen sijaan on ns. school placementin vuoro. Vietän siis yhden päivän viikossa paikallisessa peruskoulussa tehden mahdollisia avustajan hommia tai vain tarkkaillen opetusta. Täällä käsittääkseni kaikki harjoittelut hoidetaan tällä tavalla kerran viikossa tapahtuvan placementin avulla, eikä yhtenäisinä "köntteinä" kuten Suomessa. En tiedä, mitä kaikkea paikalliset opiskelijat saavat omissa kouluissaan tehdä, luultavasti he ainakin opettaa :)
Jonkin verran eroavaisuuksia olen jo kahden keskiviikon perusteella huomannut täkäläisessä koulussa verrattuna suomalaiseen. Ensinnäkin tietysti se, että täällä koulu alkaa jo lasten ollessa about neljä vuotiaita. Itse olen 7-8 vuotiaiden luokalla, joka on luokka 3. Jokaisessa luokassa on kaksi opettajaa, joista toinen on varsinainen opettaja ja toinen avustava opettaja, joka hoitaa joskus opetusta, mutta lähinnä kaikenlaisia järjestely ja valmistelu juttuja. Eräänlainen resurssiopettaja siis. Täällä opettajat eivät valvo oppilaita välitunneilla tai ruokailussa, vaan sitä varten on muita aikuisia. Tämä on aika mielenkiintoinen yksityiskohta, koska Suomessa meille harjoitteluiden aikana nimenomaan painotettiin, että lapsista ja heidän välisistä suhteistaan oppii todella paljon tarkkailemalla heitä nimenomaan vapaassa toiminnassa. Esimerkiksi mahdollisia koulukiusaamisjuttuja huomaa helpoiten juuri välitunneilla. Koska täällä opettajat eivät ole lasten kanssa muuten kuin oppitunneilla, en loppujen lopuksi tiedä, miten hyvin he oppilaitaan edes tuntevat. Toisaalta kahden päivän perusteella ainakin tässä luokassa kaikki näyttäisi sujuvan mallikkaasti ja lapset tulevat erittäin hyvin toimeen keskenään.
Varsinaiset opetustuokiot hoidetaan tässä luokassa ainakin siten, että oppilaat ottavat omat tussitaulunsa ja tussinsa ja tulevat luokan keskellä olevaan tilaan lattialle istumaan. Opettaja opettaa ja kyselee lapsilta vastauksia, ja lapset joko vastaavat suullisesti tai kirjoittavat vastaukset tussitauluihinsa ja näyttävät opettajalle. Mielestäni tämä on oikein hyvä järjestely ja toimii paremmin kuin se, että kaikki oppilaat istuisivat omien pulpettiensa ääressä. Opetustilanne on jotenkin kotoisampi ja opettajan on helpompi valvoa, että kaikki ovat ajantasalla. Tämän jälkeen oppilaat siirtyvät pulpettiensa ääreen tekemään kirjatehtäviä. Jokaisella lapsella ei ole omaa kirjaa, vaan opettaja jakaa kullekin parille esim. matematiikan kirjan, jonka tehtävät lasketaan vihkoon. Lyhyen katsauksen perusteella ainakin matematiikan kirjat ovat täällä jopa vielä kökömpiä kuin Suomessa. Tehtävät toistavat itseään eivätkä minun mielestäni ole ikäryhmälle oikein ollenkaan sopivia. Viime tunnilla opeteltiin esimerkiksi muuntamaan millilitroja litroiksi ja toisinpäin. Kaikki tehtävät olivat kutakuinkin samankaltaisia ja ainoa "haaste" oli se, että 500 ml olikin merkitty murtolukuna 1/2. Ja 250 oli merkitty 1/4. Varmaan kukaan lapsi ei tajunnut mitä murtoluvuilla haetaan takaa ja opettajat sanoivat vastauksen suoraan. Itsekin tein toki niin, koska en millään olisi kyennyt selittämään asiaa englanniksi. Tosin en oikein tiedä miten olisin selittänyt asiaa suomeksikaan, koska lapsilla ei selvästi ollut juurikaan aiempaa kokemusta murtoluvuista.
Opetajia puhutellaan täällä paljon virallisemmin kuin Suomessa. Ketään ei kutsuta etunimellä, vaan tyyliin Miss se ja se. Esim. Meidän luokan opettaja on Miss Lowet. Minua sanotaan joko Lauraksi tai sitten jostain kuuluu pelkkä Miss... Toisaalta opettajat toimivat ainakin jossain määrin paljon lapsellisemmin kuin mihin Suomessa olen tottunut. Toisaalta se saattaa olla kiinni vain kunkin opettajan tyylistä, mutta ainakin tämä meidän opettaja auttoi lapsia värittämään heidän tekemiään supersankari sarjakuvia. Oli jotenkin friikki tunne katsella vierestä, kun opettaja istuu lapsen vieressä ja värittää suunnilleen yhtä innokkaasti kuin lapsi itsekin. Toisella tunnilla lapset tekivät postereita aiheesta hyvä terveys ja terveet elintavat. Vaikka lapset osaavat kirjoittaa itse, avustava opettaja kävi siitä huolimatta lisäilemässä mielensä mukaan selventäviä otsakkeita lasten postereihin. Lisäksi huomasin, miten eriarvoisesti hän kohteli kahta poikaa. Toinen pojista oli piirtänyt posteriinsa pelkän jalkapallokentän, ja avustava opettaja piti pojalle kauhean saarnan siitä, että hän ei halua nähdä pelkkää jalkapallokenttää jos tehtävänä oli piirtää terveistä elintavoista. Toinen pojista, joka ei koskaan puhu mitään kellekään aikuiselle, oli piirtänyt olympiastadionin. Tällä mykälle pojalle avustava opettaja ei sanonut aluksi yhtään mitään ja kun hän myöhemmin tuli, hän sanoi, että lisätään tähän sun posteriin teksti tyyliin "urheile ja pysy terveenä". Ja niin mykkä poika sai pitää olympiastadioninsa, mutta puhuva kaveri sai huudot siitä, että oli piirtänyt jalkapallokentän.
Tulipas pitkä sepostus. Ei tätä ehkä kukaan jaksa edes lukea, mutta tulipahan kerrottua ainakin melkein kaikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti