ilmiöitä

Olin "kesä"lomalla hieman reilut kaksi viikkoa ja silti tänne Savonlinnaan palaaminen tuntui jotenkin mullistavalta. Ihan kuin en olisi asunut yksin moneen kuukauteen. Toisaalta onhan se erilaista mennä aamulla kouluun ja sen jälkeen kauppaan ilman, että tarvitsee hermoilla seuraavien päivien eväiden takia (en yleensä meinaa keksiä ruokaa edes illoiksi, saati sitten että piti keksiä vielä eväät, kun ei pelkkää leipää aina jaksa jauhaa). Ja sitten se, ettei illalla koomaakaan kotosalla, vaan voi ja jaksaa taas harrastaa. Tänä syksynä meillä koulussa alkoi jooga ja ainakin ekan tunnin perusteella se tuntui kivalta.

Sitten on tietysti opiskelijaelämä. Omasta porukasta aika monet ovat jo hajautuneet ympäri Suomea, mutta aina on uusia ihmisiä, joiden bileisiin voi mennä ja huomata olevansa yhä edelleen se sama ujo ja hiljainen ihminen kuin ennenkin. Mutta jos minä en olekaan muuttunut, baari oli. Kellari-kammio fiilis oli peittynyt vaaleisiin seiniin ja hienompiin nahkasohviin. Tanssilattialta ei päässyt pakenemaan, mutta eipä ollut enää penkkejäkään joille kivuta. Tuntui jotenkin tosi hassulta, koska siihen vanhaan baariin liittyi niin paljon muistoja juurikin edellisten vuosien opiskelijabileistä, erilaisten tapahtumien jatkoista. Ja nyt kun ei sitä paikkaa enää samanlaisena ollut, tuntui että muistotkin alkoivat karkailla. Ne mielikuvat olivat jotenkin niin leijaillen liimaantuneet juuri niihin seiniin ja siihen matalaan kattoon, ettei vanhaa fiilistä saanutkaan kunnolla palautettua mieleen.

Muutakin uutta oli, nimittäin lämmin syksyinen sää. Savonlinnan yöt eivät ikinä syksyisin (eivätkä talvisin tai keväisinkään) ole lämpimiä, koska järveltä puhaltaa jäinen viima. Mutta nyt tarvottiin kotiin puoli neljän jälkeen ja ihmeteltiin sitä kun ei palele. Ja ehkä osittain siitä syystä jäätiin kerrankin jonottamaan grillille. Taisin olla myös sitä meininkiä katsellessa salaisen omahyväisen onnellinen siitä, että meidän luokalle sattui aikanaan niin mahtavia epäörveltäjäbilettäjä ihmisiä.

Tänään tein elämäni ensimmäisen oikean sijaisuuden ennalta tuntemattomassa koulussa ja huomaan olevani edelleen hengissä! Enkä ole suunnittelemassa alanvaihtoakaan! Kotimatkalla töistä (kuvitelkaa, töistä) pysähdyin kaupungilla, koska siellä oli markkinat. Ei siis mitään pientä toritapahtumaa, vaan isot markkinat, jotka eivät edes mahtuneet torille, vaan levittäytyivät rantaan asti. Mikä parasta, siellä liehuivat myös Britannian liput.

Tammikuun vaihtoonlähtö siintää jo niin kirkkaana mielessäni, etten mistään hinnasta voinut olla poikkeamatta.

Kojulla myytiin toffeita.


Ja vaikka se kuulema kuuluukin maan tapoihin, en voinut olla hymyilemättä, kun myyjämiekkonen lopuksi sanoi "You are welcome darling." Aww.