Kesäkuun antia olivat huolettomat viikonloput Savonlinnassa. Ajattelin säästäväni rahaa kun en joka viikonloppu reissaa jonnekin mutta kuinkas kävi. Lauantai aamut aukenivat ja jalat suuntasivat kuin itsestään kohti keskustaa. Tuli sitten vähän shoppailtua. Mutta vakuutan itselleni edelleen, että se tuli silti halvemmaksi kuin junalla matkustaminen. Ja sitäpaitsi nuo viikonloput olivat aika terapeuttisia, opin nauttimaan kotona olosta, kun ei tarvinnut tehdä mitään koulujuttuja. Kuuntelin Heli Kajoa aika paljon.
Juhannuksen ja sen jälkeisen viikon vietin lomaillen mökillä. Yritettiin nukkua päivätorkkuja kevyessä vesisateessa ja uida 15 asteisessa vedessä. Uskalsin sentään kastautua, ja muutamana päivänä jopa ilman saunaa!
Heinäkuussa tulikin sitten reissattua. Matkasin kotikonnuille tapaamaan yhtä ulkomailta kesäksi kotiutunutta ystävää, söin lounasta Lahden satamassa ja opettelin matkustamaan itsenäisesti ratikalla. Halusin nähdä Pikku Huopalahden talot ja todeta itse näyttävätkö ne keksipaketeilta. Halusin myös nähdä millainen on Seurasaari ja miltä näyttää Mariankatu vuonna 2012. Näiden lisäksi bongasin Juha Itkosen kaupassa ja söin elämäni ensimmäisen kokonaisen hattaran.
Sitten tuli kurkkukipu ja kuume ja köllöttely. Makasin kotona viikon ja kuuntelin Kauko Röyhkän Avecin ja Narnan tarinoita äänikirjana. Kaspianin matka maailman ääriin oli yllättävän hyvä ja viihdyttävä teos. Puolikuntoisuus jatkui mutta sopivasti lääkittynä jaksoin nauttia elämäni ensimmäisestä oopperasta Olavinlinnassa. Tunnelma oli upea, välillä meni ihan kylmät väreet kun lava oli täynnä huimaavan taitavia joukko-laulu kohtauksia. Ja sitten välillä tylsistytti pitkät soolo hoilotukset. Kokonaisuutena ooppera oli upea, enkä anna itselleni anteeksi, jos en milloinkaan näe Taikahuilua.
Kotikaupungin syntymäpäiväjuhlia viihdytti Pasa, tuo suomalainen (teini) poika bändi, joka on kyllä aikas hyvä. Jotenkin minuun iskee niiden kappaleiden nuoruudenhuumaiset sanoitukset. Ja jos ilta on lämmin, laivat satamassa ja ihmiset kaduilla syömässä jäätelöä, ei tunnelma voi olla enää parempi. Joskus sitä aina ajattelee, että tässä kaupungissa asuminen on aikamoinen etuoikeus. Ainakin sen heinakuun ajan. Ja on se kyllä muutenkin.
Elokuun merkittäviin tapauksiin voidaan laskea reissuni Suomenlinnan kesäteatteriin. Ehdittiin vähän aikaa kierrellä saarta ja nyt voin sitten sanoa käyneeni sielläkin. Teatteriesitys oli upea, Riku Nieminen Peter Panina vielä upeampi. Se tyyppi ei kyllä tv:ssä pääse minun mielestäni oikeuksiinsa. Niin loistavaa se fyysinen ilmaisu ja muu.
Se ei ollut sitten niinkään upeaa, että kotimatkalla ehdin juuri muistuttaa serkkuani hirvistä ja muista tiellä öiseen aikaan pomppivista eläimistä kun tajusin että niin juu, tuossa ihan tien laidassa on hirvi ja se tuijottaa meitä. Onneksi eläin tajusi pysyä sen metrin verran tien laidassa, koska muuten olisi todennäköisesti rysähtänyt.
Nyt on loppurutistus töissä, sitten viikon loma Lapissa. Yritän pysytellä terveenä ja tsempata nämä viimeiset seitsemän aikaista aamua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti