Miten aikaiset aamuherätykset voivatkin olla niin ärsyttäviä?! En tiedä varmaan mitään ärsyttävämpää kuin sen tunteen, kun havahtuu joskus viiden jälkeen hereille ja tajuaa, ettei enää ehdi nukahtaa ennen kellon soittoa. Olen paljon enemmän iltaihminen kuin aamuihminen. Toisaalta en tiedä, sopisiko minulle iltatyötkään. Esimerkiksi sellainen työ, jossa vuoro alkaisi kolmelta ja päättyisi puoli yhdeltätoista. Ainakin tähän saumaan se kyllä kuulostaisi ihanalta. Tai vuorotyö; se olisi sitten ihan oma lukunsa. Haluaisin kyllä joskus kokeilla, koska tähänastiset kesätyöni ovat kaikki olleet säännöllisiä 7-16 tyyppisiä kidutuksia.
Toiset sanovat, että on hyvä mennä aikaisin töihin, että sitten pääsee ajoissa kotiin ja ehtii tehdä vaikka mitä. No onhan se niinkin, ja samaa sanoin itsekin vielä pari vuotta sitten. Mutta toisaalta joudun ainakin itse menemään ajoissa, joskus yhdeksän/puoli kymmenen jälkeen, nukkumaan, että jaksan herätä. Eli sellaista "vapaata" aikaa jää syönnin ja suihkussa käynnin jälkeen noin viisi tuntia. Eikä niistä illoistakaan oikein voi nauttia, kun koko ajan täytyy vilkuilla kelloa, että ehtii varmasti ajoissa nukkumaan. Iltatyössä, joka nyt hypoteettisesti alkaisi vaikkapa kolmelta, heräisin esimerkiksi yhdeksältä, jolloin "vapaata" aikaa ennen töihin lähtöä jäisi noin viisi tuntia. Onko siinä siis käytännössä mitään eroa, valvooko pidempään illalla vai nouseeko aiemmin aamulla? Ja koska itse pidän enemmän illoista -silloin yleensä olo on hyvä, vaikka takana olisi ollut kuinka kökkö päivä- olenkin vahvasti taipunut ajattelemaan, että aamutyöt eivät sovi minulle.
Syy tähän angstianalyysiin on oikeastaan hyvin looginen. Kello alkaa lähestyä puolta yhdeksää, päivän parasta aikaa, jolloin erityisesti tänään pitäisi istua ulkona ja kuunnella Scandinavian Music Groupin kappaletta "Tällaisena kesäyönä" (siinä on se kohta jossa lauletaan "Nyt on jo pimeää, huomenna vaihtuu elokuuksi", kuuntelen sen aina heinäkuun viimeisenä päivänä), eikä hätäillä sitä, että ehtiikö ajoissa nukkumaan ja saako unta jne. No, ehkä keitän teetä, istun iltapalalla ja kuuntelen sen kappaleen unimusiikkina.
Ei huomenna voi olla jo elokuu. Vähän harmittaa, että tämä viimeinen heinäkuuviikko on kulunut sängynpohjalla sairastellessa. Mutta olenhan minä sentään ehtinyt kesällä tehdäkin vaikka mitä, niistä voisin kertoa sitten erikseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti